Ou­lun­sa­lon seu­ra­kun­nan var­hais­kas­va­tus­tii­mi

Ad­ven­tis­ta läh­dim­me mat­kal­le uu­teen kirk­ko­vuo­teen. Per­heen pie­nil­le mat­ka koh­ti jou­lun lap­sen syn­ty­mä­juh­laa on mo­nel­la ta­paa mie­leen jää­vää ai­kaa, kes­kel­lä tal­ven pi­mein­tä ajan­jak­soa.

Jo pie­ni­kin lap­si las­kee päi­viä ja öi­tä koh­ti jou­lun suur­ta juh­laa avail­len pik­kui­sil­la sor­mil­laan ad­vent­ti­ka­len­te­rin luuk­ku­ja jän­ni­tys­tä si­säl­lään tun­tien: mi­tä­hän tä­nään ka­len­te­rin luu­kus­ta il­mes­tyy. Mat­kal­laan hän as­te­lee omin läm­pi­min pik­ku­saap­pain, jot­ka tur­val­li­set van­hem­mat ovat hä­nel­le hank­ki­neet suo­jaa­maan jal­ko­ja kyl­met­ty­mi­sel­tä.

Sil­loin en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na Joo­sef ja Ma­ria mat­ka­si­vat myös, ken­ties kyl­men­ty­vään il­taan as­ti ja sai­vat ma­joit­tua läm­pi­mään tal­liin, jos­sa kyl­mät kä­det saat­toi pai­naa läm­min­tä eläi­men kyl­keä vas­ten. Tuon sa­man läm­mön voim­me näh­dä vie­lä­kin las­ten jou­lun mat­kaa seu­ra­tes­sam­me.

Ko­deis­sa syt­ty­vät läm­pi­mät ja tun­nel­mal­li­set jou­lu­va­lot vä­ri­lois­tos­saan, her­kul­li­set tuok­sut hii­pi­vät ohui­na kieh­ku­roi­na jo­kai­seen huo­nee­seen ja kaik­kien ko­to­na tou­hui­le­vien ne­niin, kun yh­des­sä loih­di­taan mauk­kai­ta jou­lu­herk­ku­ja.

Kun hä­mär­ty­vään il­taan syt­ty­vät pi­hoil­le vä­rik­käät jou­lun­va­lot ja en­si­lu­mi sa­taa, juok­see lap­si kuu­sen al­le ra­vis­ta­en puus­ta lu­met pääl­len­sä iloi­ten ja nau­ra­en. Tuo­ta lap­sen tai­a­no­mais­ta sa­lai­suuk­sien täy­teis­tä ko­ko­nais­ta mat­kaa jou­luun mei­dän ai­kuis­ten on hyvä py­säh­tyä rin­nal­la kul­ke­maan.

Rau­hoi­tum­me kuu­le­maan ja tun­te­maan jou­lun läm­mön ja ilo­sa­no­man, jon­ka en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na pai­me­net sekä Itä­maan vii­saat tie­tä­jät sai­vat ko­kea Ma­ri­an ja Joo­se­fin kans­sa hil­jai­ses­sa tal­lis­sa, yös­tä tum­mu­val­la tai­vaal­la kirk­kaas­ti lois­ta­van täh­den al­la.