Jou­lu­kuus­sa ko­et­tiin edus­kun­nas­sa isot mit­ta­suh­teet saa­nut ka­hak­ka Al-Ho­lin lei­ril­lä ole­vien suo­ma­lais­las­ten vuok­si. Ai­ka moni ym­mär­si asi­an eet­tis- ju­ri­di­sen on­gel­man: on­ko oi­kein ran­gais­ta lap­sia hei­dän van­hem­pien­sa te­ke­mis­tä ty­pe­ris­tä, jopa ri­kol­li­sis­ta pää­tök­sis­tä? Ym­mär­ret­tä­vää oli myös huo­li sii­tä, pää­se­vät­kö ISIS-per­hei­den äi­dit li­vah­ta­maan ta­kai­sin Suo­meen kuin koi­ra ve­rä­jäs­tä ja jat­ka­maan is­la­mi­lai­sen val­lan­ku­mouk­sen edis­tä­mis­tä.

Vuo­den vaih­tu­es­sa moni meis­tä miet­tii pa­ran­nuk­sia elä­mään­sä. Niin te­kee yrit­tä­jä­kin. Vuo­si on men­nyt taas jäl­leen ker­ran lii­an no­pe­aa. Piti teh­dä sitä ja piti teh­dä tätä. Mitä jos ker­ran­kin te­ki­si? Rau­hoit­tui­si oi­ke­as­ti ja an­tai­si it­sel­le ai­kaa muu­hun­kin kuin ai­nai­seen suo­rit­ta­mi­seen. Ei pys­ty kun hom­mat ei ete­ne, jos en ole nii­tä it­se val­vo­mas­sa ja te­ke­mäs­sä. Vai ete­nee­kö sit­ten­kin? Nyt oli­si hyvä het­ki lait­taa sor­mi ve­si­la­siin ja ko­keil­la jää­kö sor­men ti­lal­le tyh­jä tila. No ei jää.

Il­mas­ton läm­pe­ne­mi­sen vai­ku­tuk­set al­ka­vat tun­tua ar­jes­sa. Tal­vi on ol­lut leu­to ja tu­le­vai­suu­des­sa pi­me­ät, lu­met­to­mat ka­dut sekä ve­ti­set hiih­to­la­dut ovat yhä ylei­sem­piä. Suo­men kes­ki­läm­pö­ti­la on jo nous­sut 2,3 as­tet­ta, mut­ta sa­maan ai­kaan vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le on jää­nyt toi­nen vä­hin­tään yh­tä vi­he­li­äs ym­pä­ris­tö­on­gel­ma: luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den vä­he­ne­mi­nen.

Tek­nii­kan ke­hi­tys on ol­lut no­pe­aa. Uu­sia lait­tei­ta ja pal­ve­lui­ta on tul­lut käyt­töön niin omas­sa ar­jes­sa kuin työ­e­lä­mäs­sä­kin. Me suo­ma­lai­set olem­me di­gi­tai­ta­vaa kan­saa ja suu­rim­mal­la osal­la di­gi­tai­dot ovat hal­lus­sa. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan ole py­sy­neet mu­ka­na ke­hi­tyk­ses­sä, ei­kä heil­lä ole mah­dol­li­suut­ta hyö­dyn­tää tek­nii­kan tuo­mia uu­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Tek­nii­kan ke­hi­tys on ol­lut no­pe­aa. Uu­sia lait­tei­ta ja pal­ve­lui­ta on tul­lut käyt­töön niin omas­sa ar­jes­sa kuin työ­e­lä­mäs­sä­kin. Me suo­ma­lai­set olem­me di­gi­tai­ta­vaa kan­saa ja suu­rim­mal­la osal­la di­gi­tai­dot ovat hal­lus­sa. Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan ole py­sy­neet mu­ka­na ke­hi­tyk­ses­sä, ei­kä heil­lä ole mah­dol­li­suut­ta hyö­dyn­tää tek­nii­kan tuo­mia uu­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Sii­nä Hei­nä­pääs­sä en­ti­sen osuus­pan­kin kont­to­rin koh­dal­la on ny­kyi­sin val­ta­van iso asuin­ta­lo. Huo­ma­sin sen oi­kein kun­nol­la vas­ta nyt, kun muu­tin ta­kai­sin Ou­luun rei­lun 13 vuo­den jäl­keen. Sa­non­nan mu­kaan­han ei van­ho­ja kan­nat­tai­si muis­tel­la, mut­ta kyl­lä mi­nul­la on hy­vin mie­les­sä­ni vie­lä pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa se­kin, kun Jo­ki­ko­kon Rit­va opet­ti mi­nua asun­to­luot­to­jen sa­loi­hin: ”Se pit­tää si­nun­ki Keke muis­taa, et­tä nämä asun­to­lai­nat teh­dään tääl­lä meil­lä ai­na ihan ti­ki­til­leen”.

Näin soi­si ta­pah­tu­van, sil­lä ai­na­kaan val­ta­kun­nan po­li­tii­kas­sa ei tyy­li­pis­tei­tä ol­lut ja­os­sa 2019 lo­pun ta­pah­tu­mis­sa.

Pro­jek­tit eli hank­keet ovat osa tä­män päi­vän työ­e­lä­män ar­kea. Ne voi­vat ol­la pie­nem­piä, muu­ta­man vii­kon tai kuu­kau­den mit­tai­sia, tai kes­tää use­am­pia vuo­sia. It­se olen ol­lut mu­ka­na use­as­sa puo­len vuo­den pi­tui­ses­sa pro­jek­tis­sa. Täl­lä het­kel­lä työs­ken­te­len kah­des­sa ESR-hank­kees­sa, jot­ka ovat kah­den vuo­den pi­tui­sia.

Laa­duk­kaat ja yh­den­ver­tai­set so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lut ha­lu­taan tur­va­ta kai­kil­le myös tu­le­vai­suu­des­sa. Me­di­as­sa ovat nous­seet esil­le haas­teet mun mu­as­sa ikäih­mis­ten pal­ve­lu­a­su­mi­ses­sa. Tä­hän maam­me hal­li­tus on vas­taa­mas­sa hoi­ta­ja­mi­toi­tus­ta tiu­ken­ta­mal­la. Pe­rus­ter­vey­den­huol­los­sa hal­li­tu­soh­jel­man ta­voit­tee­na on taa­ta kii­reet­tö­mään hoi­toon pää­sy vii­kos­sa.

Ou­lu­lai­sis­sa päi­vä­ko­deis­sa ja per­he­päi­vä­hoi­dos­sa ol­laan as­tu­mas­sa uu­den­lai­seen op­pi­mi­sym­pä­ris­tö ajat­te­luun; Puo­li päi­vää pi­hal­la.