Citysaamelainen vaalii ja venyttää perinteitä

Ou­lu

An­ne Lil­ja

an­ne.lil­ja@fo­rum24.fi

Pie­tee­til­lä kä­si­työ­nä val­mis­te­tut ar­vok­kaat vil­la­vaat­teet, ho­pe­at ja pau­lat säi­ly­te­tään huo­lel­li­sen tar­kas­ti.

Ho­pei­set ris­kut, hui­vin si­don­ta­ko­rut, pa­ka­taan käy­tön jäl­keen ra­si­oi­hin ja lai­te­taan pa­kas­ti­meen, et­tei­vät ne tum­mu. Ken­kien lan­ka­tup­sut ve­de­tään kar­ton­ki­rul­lien si­säl­le suo­jaan.

Ku­do­tut pau­lat, si­to­mi­ses­sa käy­te­tyt nyö­rit, kie­do­taan siis­tis­ti rul­lal­le käy­tön jäl­keen.

Reet­ta Tor­nen­sis pi­tää pe­rin­tei­siä saa­me­lais­kä­si­töi­tä ar­vos­saan.

Tor­nen­sis oli 19-vuo­ti­as, kun hän vii­si vuot­ta sit­ten muut­ti poh­joi­ses­ta Ou­luun opis­ke­le­maan yli­o­pis­ton Giel­la­gas-ins­ti­tuut­tiin saa­me­lais­ta kult­tuu­ria.

Kä­si­työt ovat kuu­lu­neet elä­mään jol­la­kin ta­paa ai­na, mut­ta en­sim­mäi­sen it­se teh­dyn saa­me­lais­pu­vun, gáktin, hän val­mis­ti lu­ki­on jäl­keen.

– Serk­ku oli saa­nut op­pia áhkkul­ta, jo edes­men­neel­tä iso­äi­dil­tä, ja hän opet­ti mi­nua.

Kä­si­työ­pe­rin­teen siir­ty­mi­nen on­kin nuo­rel­le nai­sel­le tär­ke­ää. Kult­tuu­ri, kä­si­työt, his­to­ria ja omat juu­ret ovat kie­tou­tu­neet tiu­kas­ti yh­teen.

– On tär­keä op­pia tun­te­maan oman su­vun tyy­li. Pu­kua teh­des­sä mie­tin, mi­ten áhkku yh­dis­te­li­si nau­ho­ja. Olen tar­kas­tel­lut pal­jon kä­si­töi­tä ja ha­lu­an teh­dä mum­mon ta­val­la.

Saa­men­pu­ku
elää ajas­sa

Täl­lä het­kel­lä Tor­nen­sis pi­tää Pi­ki­saa­ren vaa­te­tu­sa­lan ar­te­saa­ni­o­pin­nois­ta tau­koa ja kir­joit­taa pro gradu -tut­kiel­maa.

His­to­ri­as­ta muu­ten­kin kiin­nos­tu­nut nuo­ri nai­nen kuun­te­lee mie­lel­lään ta­ri­noi­ta van­hem­mal­ta su­ku­pol­vel­ta:

– Áhkkun 80-vuo­ti­as sis­ko on elä­nyt ju­taa­vaa elä­män­tyy­liä [suur­po­ron­hoi­ta­jien va­el­lus] ja näh­nyt poh­joi­sen mur­rok­sen. Ky­se­lin hä­nel­tä pal­jon saa­men­kä­si­töi­hin liit­ty­viä asi­oi­ta, ja hän opet­ti mi­nul­le pau­lo­jen ku­don­ta­tek­niik­kaa.

Gákteja Tor­nen­sik­sel­la on use­am­pia eri tar­koi­tuk­siin. Hä­nen pu­nai­ses­ta ver­ka­kan­kaas­ta, laa­duk­kaas­ta vil­las­ta te­ke­män­sä gákti on tar­koi­tet­tu juh­la­vaan käyt­töön.

– Gákti on al­ku­jaan työ­vaa­te. Ha­lu­an, et­tä saa­me­lais­vaat­tei­ta voi käyt­tää ar­jes­sa­kin, hän ker­too.

Saa­me­lais­kä­si­töis­sä käy­tän­nöl­li­syys ja es­te­tiik­ka kul­ke­vat käsi kä­des­sä. Muo­toi­lul­la on ai­na funk­tio.

Ken­kien kär­ki on käy­rä, kos­ka ai­ka­naan mal­li py­syi pa­rem­min suk­ses­sa. Puu­kon tu­pen ko­ris­te­rei­ät kui­vat­ta­vat te­rän no­pe­am­min. Ris­ku­jen teh­tä­vä on pi­tää hui­vi pai­koil­laan.

– Es­te­tiik­ka pal­ve­lee käy­tän­nöl­li­syyt­tä, Tor­nen­sis ki­teyt­tää.

Saa­men­pu­vus­ta kä­si­työ­läi­nen on teh­nyt oman­nä­köi­sen­sä. Ken­kien pau­la­ku­vio tu­lee Enon­te­ki­öl­tä, vyön ku­vio kul­kee oman su­vun pii­ris­sä.

Suo­ma­lai­seen kan­sal­lis­pu­kuun ver­rat­tu­na saa­men­pu­ku on elä­vä. Sitä saa muo­ka­ta, sii­tä saa käyt­tää vain yk­sit­täi­siä osia ja esi­mer­kik­si hui­via saa käyt­tää ny­ky­muo­din tyy­liin kau­lal­le kie­dot­tu­na.

Yh­den pu­vun Tor­nen­sis om­pe­li Val­li­lan ku­vi­ol­li­ses­ta Char­lot­te-kan­kaas­ta. Rai­lak­kaas­ti ko­ris­tel­lus­sa hul­vas­sa, hel­man ko­ris­te­lus­sa, hi­vot­tiin jo so­pi­vuu­den ra­jo­ja, mut­ta äi­ti kan­nus­ti: ”Tehe it­tes­ti nä­kö­nen”.

– Ha­lu­an kui­ten­kin py­syä saa­men kä­si­työn nor­mien ra­jois­sa. Täy­tyy op­pia tun­te­maan oma kult­tuu­ri ja se, mikä on hy­väk­syt­tä­vää, Tor­nen­sis ker­too.

– Kun en­sin tun­tee oman su­vun ta­van, voi sen jäl­keen jät­tää myös oman jäl­ken­sä.

Saa­me­lais­ten kan­sal­lis­päi­vää vie­te­tään 6. hel­mi­kuu­ta