Ou­lu

Jus­si Kor­ho­nen

jus­si.kor­ho­nen@fo­rum24.fi

Jouk­ko op­pi­lai­ta päi­vys­tää Teu­vo Pak­ka­lan kou­lun pi­hal­la, vaik­ka kou­lu­päi­vä on päät­ty­nyt ja ovet lu­kos­sa. He tark­kai­le­vat lii­ket­tä ik­ku­nois­sa ja kier­tä­vät vä­lil­lä kat­so­maan, oli­si­ko vie­ras pois­tu­mas­sa park­ki­pai­kan puo­lel­ta.

Kun pää­o­vi avau­tuu, tun­nis­taa jouk­ko tu­li­jan vä­lit­tö­mäs­ti mas­kis­ta huo­li­mat­ta. He kes­keyt­tä­vät hä­nen kul­kun­sa koh­te­li­aas­ti.

– Paq­pa, voi­sin­ko saa­da nim­ma­rin? eräs ky­syy.

Se käy. Ojen­ne­taan lah­jo­ja, ote­taan ka­ve­ri­ku­via.

On­ko tämä ta­val­lis­ta?

– On, Be­a­ta Ro­das sa­noo is­tu­es­saan au­toon.

(Jut­tu jat­kuu ku­van ala­puo­lel­la.)

Beata Rodas tunnistettiin koulun pihalla välittömästi Paqpaksi.

Jussi Korhonen

Ruu­dun ta­kaa

Kou­lun pi­hal­la ja äly­lai­te­ruu­tu­jen ää­rel­lä Ro­das tun­ne­taan ni­mel­lä Paq­pa.

Las­ten ja nuor­ten tun­nus­ta­mat su­per­täh­det ovat ny­ky­ään suu­rel­ta osin tu­bet­ta­jia ja mui­ta some-vai­kut­ta­jia. Suo­men olois­sa Paq­pa on yk­si suu­rim­mis­ta.

25-vuo­ti­aan vaa­sa­lai­sen Yo­u­Tu­be-ka­na­val­la on liki 280 000 ti­laa­jaa. Kuu­kau­sit­tai­sis­sa kat­so­ja­lu­vuis­sa Paq­pa on keik­ku­nut jo kak­si vuot­ta suo­men­kie­lis­ten tu­bet­ta­jien kär­jes­sä. Par­haim­mil­laan hä­nen vi­de­on­sa ovat ke­rän­neet yli mil­joo­na kat­se­lu­ker­taa.

Eten­kään nais­puo­li­sis­ta pe­li­tu­bet­ta­jis­ta ver­rok­kia ei suo­si­os­sa mi­tat­tu­na Suo­mes­ta löy­dy.

– On unel­mien täyt­ty­mys, et­tä pys­tyn te­ke­mään työk­se­ni sitä, mitä ha­lu­an. En oli­si iki­nä us­ko­nut, et­tä pää­sen tä­hän pis­tee­seen. Olen to­del­la kii­tol­li­nen kai­kil­le kat­so­jil­le, et­tä he mah­dol­lis­ta­vat tä­män, Ro­das sa­noo.

Paq­pa jou­kos­sam­me

Paq­pan vi­de­ois­sa pää­o­sa on pe­laa­mi­ses­sa. Val­ta­o­sa ruu­dus­ta näyt­tää pe­lin ta­pah­tu­mia, joi­ta pie­nem­mäs­sä ku­vas­sa tu­bet­ta­ja se­los­taa ja kom­men­toi. Toi­si­naan Ro­das jul­kai­see vlog-muo­toi­sia vi­de­oi­ta, jois­sa hän it­se on pää­o­sas­sa.

Al­ku­vii­kos­ta il­mes­tyi erään­lai­nen hyb­ri­di, jos­sa Ro­das en­sin pe­la­si ja lo­puk­si esit­te­li Teu­vo Pak­ka­lan kou­lul­ta saa­mi­aan lah­jo­ja.

(Jut­tu jat­kuu vi­de­ou­po­tuk­sen ala­puo­lel­la.)

Ou­lus­sa hän oli, kos­ka kou­lun 4B-luok­ka oli osal­lis­tu­nut me­nes­tyk­sek­kääs­ti Kou­lu­lai­nen-leh­den Rei­lu luok­ka -kil­pai­luun, jon­ka pal­kin­to­na oli Paq­pan vie­rai­lu.

– En­sin oli ku­vien ot­ta­mis­ta ja nim­ma­rien ja­ke­lua. Sit­ten kuun­te­lin hei­dän mu­siik­kie­si­tys­tään, pe­la­sim­me Among Us -pe­liä po­ru­kal­la, heil­lä oli tie­to­vi­sa mi­nuun liit­ty­en ja sain fa­ni­töi­tä. Kaik­kea ki­vaa, Ro­das ker­too vi­sii­tis­tään.

Ro­das on so­pi­va vie­rai­li­ja kou­luun: suu­ri osa Paq­pan fa­neis­ta on lap­sia ja sii­nä mis­sä net­ti on vää­räl­lään ar­ve­lut­ta­vaa ai­neis­toa, Paq­pan ka­na­va on tur­val­li­nen vaih­to­eh­to.

– Kau­hu­pe­le­jä saat­taa vä­lil­lä tul­la, mut­ta ei mi­tään ai­van jär­kyt­tä­viä oi­ke­an elä­män klip­pe­jä, joi­ta saat­taa joil­la­kin ol­la. Mi­nul­la on vain pe­le­jä ja omaa ar­kie­lä­mää, Ro­das ker­too.

(Jut­tu jat­kuu ku­van ala­puo­lel­la.)

Kun kamera käynnistyy, herää Paqpa, jossa on kuitenkin hyvin paljon Beataa.

Jussi Korhonen

"Hyi ka­ma­la"

Kun Ro­das jul­kai­si en­sim­mäi­sen vi­de­on­sa tou­ko­kuus­sa 2015, ei suo­men­kie­lis­ten pe­li­tu­bet­ta­jien jou­kos­sa nai­sia ol­lut.

En­sim­mäi­sel­lä vi­de­ol­la ol­tiin Out­last-pe­lin pai­nos­ta­vas­sa tun­nel­mas­sa. Ro­das re­a­goi yl­lät­tä­viin ta­pah­tu­miin kir­ku­mal­la – ja ki­roi­le­mal­la, ku­ten niin mo­net muut­kin pe­li­tu­bet­ta­jat.

– Alus­sa, kun en vie­lä tien­nyt Yo­u­Tu­bes­ta mi­tään, niin kaik­ki ne mie­het ki­roi­li. Ajat­te­lin, et­tä se on ihan sama, et­tä mi­nä­kin hei­tän, Ro­das ker­too.

Vi­de­oi­ta lei­ka­tes­sa hän ei pi­tä­nyt kuu­le­mas­taan.

– Ajat­te­lin, et­tä hyi ka­ma­la, joka toi­nen sana on ki­ro­sa­na.

Säi­käh­dyk­sen het­kel­lä Paq­pan suus­ta voi edel­leen kuu­lua kir­kai­su, mut­ta suun­sa hän on sii­von­nut. Jos Ro­das ku­va­tes­saan nyt lip­saut­taa är­rä­pään, hän leik­kaa sen lo­pul­li­ses­ta vi­de­os­ta pois.

Mo­nien suo­sit­tu­jen pe­li­tu­bet­ta­jien kie­len­käyt­tö on edel­leen kars­kia, mikä voi teh­dä hei­dän tuo­tok­sis­taan van­hem­pien nä­kö­kul­mas­ta vä­hem­män toi­vot­tua las­ten ajan­vie­tet­tä.

Ro­das ot­taa ase­man­sa eri­tyi­ses­ti nuo­rem­pien kat­so­jien suo­sik­ki­na va­ka­vas­ti. Yh­tääl­tä on hie­noa, et­tä “ih­mi­set ot­taa ins­piä”, ku­ten hän sa­noo, mut­ta toi­saal­ta se luo pai­nei­ta.

– Vä­lil­lä ai­kui­set­kin sa­noo, et­tä olen mah­ta­va roo­li­mal­li nuo­ril­le. Sa­mal­la tu­lee kau­he­an vas­tuul­li­nen olo, et­tä en voi teh­dä täs­sä X-asi­as­sa vää­rin, kos­ka sit­ten an­nan huo­noa ku­vaa.

(Jut­tu jat­kuu ku­van ala­puo­lel­la.)

Beata Rodas sanoo, että pelaamista saatetaan edelleen pitää poikien hommana.

Jussi Korhonen

Uraa uur­ta­mas­sa

Ro­das kiin­nos­tui pe­laa­mi­ses­ta seu­rat­tu­aan isän ja iso­vel­jen puu­hia.

– Pe­la­sin it­se­kin hei­dän avus­tuk­sel­laan. Olin päi­vä­ko­ti-ikäi­nen, niin en­hän minä it­se osa­nut, hän nau­rah­taa.

In­nos­tus jäi ja kas­voi. Sit­ten tuli Yo­u­Tu­be ja siel­lä vi­de­oi­ta jul­kai­se­vat tu­bet­ta­jat. Nai­si­a­kin oli, mut­ta hei­dän omin­ta alaan­sa oli­vat niin sa­no­tut li­fes­ty­le-si­säl­löt.

Ro­das us­koo, et­tä hä­nen esi­mer­kil­lään on ol­lut vai­ku­tus­ta sii­hen, et­tä nyt pe­li­tu­bet­ta­jien jou­kos­sa on jo enem­män nai­sia.

– Voin ol­la vää­räs­sä, mut­ta veik­kaan, et­tä mi­nul­la on ai­ka iso osuus sii­hen, hän ar­ve­lee.

Ro­das on ko­ti­mais­ten pe­li­tu­bet­ta­jien kirk­kain­ta kär­keä su­ku­puo­leen kat­so­mat­ta. Hän sa­noo, et­tä nai­seu­des­ta ei ole ol­lut vält­tä­mät­tä etua: pa­laut­teen­kin pe­rus­teel­la on syn­ty­nyt mie­li­ku­va, et­tä jopa ty­töt ja nai­set miel­tä­vät edel­leen pe­lit poi­kien ju­tuk­si.

– Jot­kut nuo­rem­mat po­jat saat­ta­vat sa­noa, et­tä on no­loa kat­soa nais­ta. Sit­ten kun joku mies te­kee, niin kaik­ki ty­töt ja po­jat ovat in­nol­la kat­so­mas­sa. Ei se ole kau­he­an help­poa.

Paq­pa vai Be­a­ta?

Be­a­ta Ro­das opis­ke­li ko­kik­si.

– Jos ta­pah­tui­si jo­ta­kin il­ke­ää ja tu­li­si va­ra­rik­ko, niin on edes jo­tain, mi­hin pää­see töi­hin, hän miet­tii opis­kel­tua am­mat­ti­aan.

Muus­sa ta­pauk­ses­sa hän ei keit­ti­öön työn mer­keis­sä kai­paa. Opis­ke­lu­ai­ko­jen si­vu­työ, tu­bet­ta­mi­nen, muut­tui ko­ko­ai­kai­sek­si, kun hän val­mis­tui kol­me vuot­ta sit­ten.

Nyt Ro­das te­kee yleen­sä kak­si vi­de­o­ta päi­väs­sä. Hän he­rää aa­mul­la, ku­vaa mo­lem­mat put­keen ja edi­toi ku­va­tun jul­kai­su­val­miik­si. Jul­kais­tun si­säl­lön mää­rä on hur­ja, mut­ta Ro­das ker­too nor­maa­lin työ­päi­vän yleen­sä riit­tä­vän.

Kun ka­me­ra nap­sah­taa pääl­le, ta­pah­tuu muu­tos: Be­a­ta Ro­dak­ses­ta tu­lee Paq­pa.

– Sii­hen jää mi­nua, Be­a­taa, mut­ta ka­me­ral­le pi­tää ol­la aa­vis­tus enem­män kuin nor­maa­lis­ti, et­tä se on viih­dyt­tä­vää kat­sot­ta­vaa. Sil­loin sii­hen tu­lee se Paq­pa-per­soo­na mu­kaan.

Vaik­ka Paq­pan ja Be­a­tan ero ei ole suu­ri, sel­lai­nen siis löy­tyy. Eroa on myös Paq­pal­la ja Paq­pal­la.

– Alus­sa­han olin tosi ujo. Olen sel­lai­nen jää­nai­nen. Olen tyy­ty­väi­nen ja yl­peä, et­tä olen saa­nut it­se­ä­ni ren­tou­tu­maan ja us­kal­lan ol­la oma it­se­ni ka­me­ral­le.

(Jut­tu jat­kuu ku­van ala­puo­lel­la.)

Beata Rodas on kokenut myös julkisuuden varjopuolia.

Jussi Korhonen

Ver­hot kiin­ni

Tu­be­täh­ti on jul­ki­suu­den hen­ki­lö, mut­ta kaik­kea Be­a­ta Ro­das ei ha­lua it­ses­tään an­taa jul­ki­suu­teen. Raja yk­si­tyi­sen ja jul­ki­sen vä­lil­lä oli vaa­ras­sa ka­do­ta, kun hän erääs­sä vi­de­os­saan lip­saut­ti tur­han tar­kat koor­di­naa­tit asuin­paik­kaan­sa.

– Tuli ih­mi­siä ko­put­te­le­maan ik­ku­noi­hin ja oviin. Jou­duin elä­mään vuo­den tai kak­si ver­hot joka päi­vä kiin­ni.

Ro­das näki yh­den ik­ku­nan­sa ta­ka­na ol­leen po­ru­kan, mut­ta muu­ten hän ei tien­nyt, ket­kä hän­tä lä­hes­tyi­vät.

– Se oli ah­dis­ta­vaa. Tuli sel­lai­nen olo, et­tä he rik­ko­vat oman hen­ki­lö­koh­tai­sen rau­han. Koti on pri­vaat­ti alue. On iha­naa, et­tä fa­ni­te­taan, mut­ta lii­ka on lii­kaa.

Edel­leen ki­vaa

Useim­mil­le pe­laa­mi­nen on haus­kaa va­paa-ajan toi­min­taa. Kun se on vuo­sien ajan ol­lut olen­nai­nen osa työ­tä, ei­vät pe­lit ole ol­len­kaan ai­na en­sim­mäi­nen asia mie­les­sä työ­päi­vän jäl­keen.

Va­paa-ajal­la Be­a­ta Ro­das lu­kee kir­jo­ja, kun­toi­lee ja ta­paa ka­ve­rei­ta.

Hän va­kuut­taa, et­tä pe­laa­mi­nen on sil­ti edel­leen haus­kaa. On pe­le­jä, joi­ta hän pe­laa hu­vik­seen il­man, et­tä ses­si­ot tu­le­vat jul­ki­sik­si. Sel­lai­sia ovat esi­mer­kik­si World of Warc­raft, Ani­mal Cros­sing ja Path of Exi­le, jon­ka Ro­das ni­me­ää kaik­kien ai­ko­jen suo­sik­ki­pe­lik­seen.

Täl­lä het­kel­lä kuu­min­ta pe­li­ka­maa Yo­u­Tu­bes­sa on Among Us, jota Ro­das pe­la­si myös Teu­vo Pak­ka­lan kou­lul­la. Ka­na­val­laan pe­la­tuis­ta pe­leis­tä hän nos­taa toi­sek­si suo­si­kik­seen Hel­lo Neigh­bo­rin.

Tu­le­vis­ta pe­leis­tä hän odot­taa eri­tyi­ses­ti kah­ta.

– En­si vuon­na on tu­los­sa Lit­t­le Night­ma­res 2. Sit­ten on Fi­nal Fan­ta­sy VII Re­ma­ke Part 2.

Suk­laa-Paq­pa ja -puu­pää

Ro­das us­koo, et­tä kas­vun va­raa Yo­u­Tu­bes­sa on edel­leen, vaik­ka hä­nen ka­na­van­sa lu­keu­tuu­kin jo Suo­men suu­rim­piin liki mil­lä hy­vän­sä mit­ta­ril­la. Hän ar­vi­oi, et­tä 400 000 ti­laa­jaa on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa.

Kun raja Yo­u­Tu­bes­sa tu­lee vas­taan, voi eteen­päin pyr­kiä kei­koil­la ja TV:ssä.

– Ne ovat var­maan se, mitä vaa­di­taan, et­tä pää­see seu­raa­val­le ta­sol­le.

Ko­kik­si Ro­das ei ha­lua, mut­ta lei­po­mi­ses­ta hän pi­tää. Se on su­per­mu­ka­vaa, hän sa­noo.

Myyn­nis­sä on jo Paq­pa-fa­ni­tuot­tei­ta: pai­to­ja, mu­ke­ja, tar­ro­ja ja niin edel­leen. Voi­si­ko ol­la Paq­pa-lei­vok­sia? Ro­das ei suo­ral­ta kä­del­tä tyr­mää aja­tus­ta.

– Pak­kauk­ses­sa voi­si ol­la kak­si lei­vos­ta vie­rek­käin. Toi­nen oli­si ka­na­va­ni mas­kot­ti puu­pää ja toi­nen oli­si, sa­no­taan­ko it­se­rak­kaas­ti, mi­nun naa­ma­ni.

Mil­tä ne mais­tui­si­vat?

– Ne voi­si­vat ol­la ma­kei­ta. Vä­hän sel­lai­sia kek­si­mäi­siä, ei pul­la­mai­sia. Niis­sä pi­tää ol­la suk­laa­ta. Eh­kä si­säl­le val­ko­suk­laa­ta. Suk­laa­ta joka paik­kaan, Be­a­ta Ro­das nau­raa.