Tuomo Kilpeläinen sairastui korona­vi­rukseen marraskuun alussa

Ou­lu

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­la@fo­rum24.fi

Ou­lu­lai­nen Tuo­mo Kil­pe­läi­nen huo­kaa pu­he­li­mes­sa sy­vään. Ku­lu­neet kuu­si viik­koa ovat ol­leet ras­kaat.

Kil­pe­läi­sen per­he sai­ras­tui mar­ras­kuun alus­sa ko­ro­na­vi­ruk­seen.

En­sin tau­ti to­det­tiin per­heen 18-vuo­ti­aal­la lu­ki­o­lai­sel­la, seu­raa­val­la vii­kol­la 15-vuo­ti­aal­la pik­ku­vel­jel­lä ja Kil­pe­läi­sel­lä it­sel­lään.

Per­heen äi­ti kävi kol­me ker­taa tes­teis­sä, mut­ta hän ei oi­reis­ta huo­li­mat­ta saa­nut kos­kaan po­si­tii­vis­ta tu­los­ta.

Se, mis­tä tau­ti tuli, jäi epä­sel­väk­si.

– Al­kuun näyt­ti sil­tä, et­tä pää­sem­me tosi vä­häl­lä, ja tau­ti me­nee no­pe­as­ti ohi. Mi­nul­la oli kurk­ku­ki­pua, tuk­koi­nen olo ja vä­hän läm­pöä.

Ve­te­lä olo kui­ten­kin vain jat­kui jat­ku­mis­taan. Tau­ti myös aal­toi­li.

– Vä­lil­lä oli päi­viä, et­tä olin ihan ok kun­nos­sa. Sit­ten oli sel­lai­sia päi­viä, et­tei jak­sa­nut teh­dä mi­tään muu­ta kuin ma­koil­la sän­gys­sä.

Edel­leen oi­rei­ta

Kil­pe­läi­nen on yrit­tä­jä­nä Lii­kun­ta­kes­kus Voi­tos­sa. Hän on ol­lut työ­pai­kal­laan läs­nä jo kol­mat­ta viik­koa. Tar­tun­ta­vaa­raa ei ole, mut­ta täy­sin kun­nos­sa hän ei sil­ti koe ole­van­sa vie­lä­kään.

Yh­te­nä päi­vä­nä fyy­si­set­kin työt voi­vat on­nis­tua. Toi­si­naan taas pie­ni­kin as­ka­re vaa­tii heti pe­rään le­poa.

– Tämä on tym­peä tau­ti. Mi­nul­la tu­lee edel­leen rin­ta­tun­te­muk­sia kai­kes­ta, mitä teen fyy­si­ses­ti. Vii­me sun­nun­tai­na olin taas huo­nos­sa kun­nos­sa. Keuh­ko­put­ki oli jär­kyt­tä­vän ki­peä, kun he­rä­sin. Sun­nun­tai­na kävi myös en­sim­mäi­sen ker­ran niin, et­tä ruo­ka ei mais­tu­nut mil­tään.

Kil­pe­läi­nen kiit­te­lee, et­tä ko­ro­na­jäl­jit­tä­jät pi­ti­vät per­hee­seen mu­ka­vas­ti yh­teyt­tä sil­loin, kun per­he oli sai­ras­tu­nut. Juu­ri nyt hän kai­pai­si sitä, et­tä joku sa­noi­si, ovat­ko pit­kään jat­ku­neet oi­reet nor­maa­lia.

– Olen tot­tu­nut sii­hen, et­tä teen vii­si lii­kun­ta­ker­taa vii­kos­sa. Ei mi­tään tie­toa, mil­loin pys­tyn taas kun­toi­le­maan. Oli­si mu­ka­va
pääs­tä jo liik­ku­maan.

Ei leik­ki­mis­tä

Kil­pe­läi­nen ei koe, et­tä hä­nen oma aja­tus­maa­il­man­sa ko­ro­nan suh­teen oli­si muut­tu­nut.

Hän sa­noo ot­ta­neen­sa tau­din va­ka­vas­ti jo en­nen sai­ras­tu­mis­ta: Per­heen­jä­se­net ovat käyt­tä­neet mas­ke­ja jul­ki­sil­la pai­koil­la, ja Lii­kun­ta­kes­kus Voi­tos­sa­kaan ei jär­jes­te­tä täl­lä het­kel­lä ryh­mä­lii­kun­ta­tun­te­ja muu­ten kuin strii­mat­tu­na.

– Eri­tyi­ses­ti mie­hil­le ha­lu­ai­sin ker­toa, et­tä käyt­täi­sit­te nii­tä mas­ke­ja. Tau­din kans­sa ei kan­na­ta tur­haan leik­kiä, Kil­pe­läi­nen sa­noo.