Satu Koho | 2017-11-17
Näytä kommentit
  • 17355kunniavartio4 Sakari Siitonen osallistuu kunniavartioon isosetänsä haudalla. (Kuva: Satu Koho)
  • 17359kunniavartio5
  • 17358kunniavartio3
  • 17357kunniavartio1
  • 17356kunniavartio2

Rakas Äiti! Olen rintamalla. Olen ollut täällä heti alunpitäen lomani jälkeen. Mutta Teitä turhalta huolehtimiselta säästääkseni olen sanonut olevani Käkisalmessa.
Nyt kuitenkin kun pataljoonamme on osallistunut Äyräpään ja nyttemmin Vuosalmen taisteluihin, en voi salata totuutta. Sillä nyt jo epälukuisen määrän päiviä jatkuneet raivokkaat taistelut ovat jatkuvaa taistelua elämästä ja kuolemasta…

Kirje päättyy sanoihin:
Jumala antakoon apuaan, en tiedä miten muuten kestämme. Rukoilkaa taistelumme puolesta ja muistakaa minua esirukouksissa.

Kyynelten haurastuttaman kirjeen kirjoitti 21-vuotias oululainen vänrikki Martti Siitonen 16.7.1944. Seuraavana päivänä hän kaatui.

Hilda Siitonen sai toisenkin viestin rintamalta, liekö se tavoittanut hänet ennen poikansa kirjettä.
Siinä kerrotaan, että lähistöllä räjähtäneen kranaatin synnyttämä ilmanpaine repi nuoren sotilaan keuhkot. Hän ehti ottaa vielä muutaman askeleen ennen kuin kaatui kuolleena maahan.


Heti eturintamalle

Sankarivainaja siunattiin haudan lepoon Oulun hautausmaalla.
– Marttia ja muita itsenäisyytemme puolesta taistelleita voi vain arvostaa ja kunnioittaa. En tiedä, olisiko meistä nykypojista samaan, miettii Sakari Siitonen isosetänsä haudalla.

Millainen nuorukainen oli 19-vuotiaana eturintamalle lähetetty Martti?
– Mennään juttelemaan siitä Liisa-tätini kanssa. Saman, joka keksi, että osallistuisin itsenäisyyspäivän kunniavartioon Martin haudalla, Sakari ehdottaa.


Muistot tallessa

Liisa Siitonen odottaa meitä Heinäpäässä äitinsä Kerttu Siitosen kotona.
– Martti ei jäänyt tuntemattomaksi, vaikka emme häntä koskaan tavanneetkaan, Liisa Siitonen aloittaa.

Hänen edesmennyt Erkki-isänsä tapasi kertoa juttuja kaksi vuotta nuoremmasta pikkuveljestään. Hän myös harrasti sukututkimusta ja veteraanityötä, tallensi jälkipolville Martin elämänvaiheita.

– Tämän löysin siivotessani, Liisa Siitonen näyttää laatikkoa, joka on täynnä lehtileikkeitä, kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja. ”Veteraanilaatikko”, sen kyljessä lukee.

Kaikesta käy ilmi, että Martti ja Erkki olivat hyvin läheiset.
– Isä näki Martin vähän ennen tämän kaatumista. Martti oli ollut vatsavaivojen vuoksi sotasairaalassa, jossa isä kävi häntä tapaamassa. Isä myös saatteli Martin Räisälän kirkolle, jossa tiet erkanivat.


Johtajatyyppi

Veljekset Martti (s. 1922) ja Erkki (s. 1920) olivat leskeksi jääneen Hilda Siitosen silmäteriä. Isä Pekka oli kuollut poikien ollessa 8 ja 10.

– Erkki oli enemmän vilpertti, Martti taas tunnollinen ja huolellinen organisaattori. Ei ihme, että hänet määrättiin johtotehtäviin, kertoo Liisa Siitonen.

Talvisodan aikana veljekset toimivat suojeluskunnan tehtävissä, kuten siltavahteina.
Molemmat olivat Oulun Lyseon kasvatteja ja jatkoivat kaupallisten opintojen pariin.

– Martti opiskeli Oulun kauppaoppilaitoksessa. Hän oli myös aktiivinen Pohjan Veikkojen partiolainen. Musikaalinenkin Martti oli, soitti kotona urkuharmonia.

Liisa Siitonen jatkaa, että Martti piti myös lukemisesta ja kokosi itselleen kotikirjaston.
– Veli jopa lähetti hänelle kirjoja rintamalle, siinä missä äiti laittoi pakettiin villasukkia ja muuta lämmintä.

Perhettä Martti ei ehtinyt perustaa. Mutta morsian hänellä taisi olla, arvelee Kerttu Siitonen:
– Kerran yksi nainen pysäytti minut kaupungilla ja kertoi seurustelleensa Martin kanssa. Hänkin oli ollut partiolaisia.


Emme saa unohtaa

Erkki-veljen päiväkirjassa on merkintä 9.7.1944:
Masa pääsi sairaalasta ja olimme yhdessä. Aamulla kello 7 hän lähti etsimään yksikköään Äyräpään sillanpäästä. Jumala häntä varjelkoon.

Joukko-osastossa II/JR 57 palvellut vänrikki Martti Siitonen kaatui Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä viimeisissä taisteluissa Vuosalmella.

– Emme saa unohtaa heitä, jotka sota vei, mutta emme myöskään heitä, jotka selvisivät ja jäivät rakentamaan sodanjälkeistä isänmaata, sanoo Liisa Siitonen.

– Nämä muistot ovat tärkeitä, jatkaa kunniavartioon valmistautuva Sakari Siitonen, joka on samanikäinen, kuin mitä hänen isosetänsä oli kaatuessaan.

Vartioon sankarihaudalle

Eri puolilla maata 6. joulukuuta järjestettävä kunniavartiohetki on osa Suomi100-juhlallisuuksia. Sankarihaudoilla seisovat vartioissa mahdollisimman samanikäiset, kuin mitä vainajat olivat kaatuessaan.

Oulussa vartio toteutetaan osana Oulun hautausmaan perinteisestä itsenäisyyspäivän ohjelmaa. Tilaisuus alkaa kello 11.30 ja kestää noin 45 minuuttia.

Oulun hautausmaalla on 456 sankarihautaa. Eniten tarvitaan 20–35-vuotiaita vapaaehtoisia, kaikkiaan kaivataan 13–55-vuotiaita poikia ja miehiä.

Vain yksi Oulun sankarihaudoista on naisen. Aino Keräsen haudalle on jo tiedossa vapaaehtoinen.

Kunniavartioon ilmoittaudutaan kaupungin verkkosivujen kautta 27. päivään mennessä.
Osoite: www.ouka.fi/oulu/suomi100/kunniavartiosto-oulun-sankarimuistomerkilla.

 

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit