Satu Koho | 2017-11-08
Näytä kommentit
  • 1716920170504 111120 %e2%80%93 kopio

Paljastan pimeän puoleni: nautin siitä, kun hämärä ja hiljaisuus laskeutuvat. Silloin aistit ovat herkimmillään mutta eivät kuitenkaan käy yli­kierroksilla.
Sanotaan, että pimeys ja hiljaisuus ovat ylellisyyttä tai ainakin katoavia luonnonvaroja.
Valitettavasti niitä myös arvotetaan alemmaksi kuin valoa ja ääntä.
Ikiajat valo on vertautunut viisauteen ja hyvään, pimeys tietämättömyyteen ja pahaan. Ja eikös sanonta ”Viimeinen sammuttaa valot” tarkoita sitä lopullista niittiä?
Äänet ovat yhtä kuin tuottavuus ja tehokkuus. Koneet takovat rahaa. Moottorit jylläävät vauhtia ja voimaa.

Taivaalle tuhlattu keinovalo tekee katosta yläpuolellamme väsyneen värisen. Tähdet ja revontulet tuskin erottuvat, vaikka olisi pakkasilta. Hämäränäkökyvylle on käymässä huonosti.
Kansalaisten kukkarot vuotavat, kun katulamput syöksevät valoa huolimattomasti ja väärään aikaan. Energiasyöppöjä valaisimia on edelleenkin liikaa.
Keinotekoinen äänimaisema peittää luonnon äänet. Milloin viimeksi ja missä kuulit tuulen kuiskauksen? Entä naksahduksen, joka kuuluu lehden irrotessa puusta?

En minäkään pimeyttä kaikkialle kaipaa, esimerkiksi ajan mieluummin valaistulla kuin pimeällä maantiellä.
En myöskään mukiloi tunnelmaa tuovaa, harkittua valaistusta. Odotan Rotuaarin kauniita jouluvaloja, jotka sytytetään viikon päästä perjantaina.
Nautin oivaltavista valoelämyksistä. Uskon, että sellaisia sisältyy Lumo-valofestivaalin ohjelmistoon. Myös tämä tapahtuma käynnistyy ensi viikolla.
Voimakkaista valoista ja kovista äänistä pysyn nyt loitolla, jos suinkin pystyn.
Kotona sytyttelen pihavaloja hillitysti ja poltan kynttilöitä ahkerasti. Herkuttelen ritinöillä, helinöillä, kuiskeilla ja kaiuilla.
Odotan hetkeä, jolloin voin kuulla äänen, joka syntyy lumihiutaleen koskettaessa nenänpäätäni.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit