Satu Koho | 2017-05-18
Näytä kommentit
  • 15853ernstin irma1 Irma Kokko uskoo olevansa se tyttö, jota hollantilainen merikarhu etsii. (Kuva: Satu Koho)

Irma Kokko tässä. Minä olen se tyttö Tuirasta.
Näillä sanoilla alkoi Forum24:n saama puhelu.

Kokko oli nähnyt 2. toukokuuta lehdessä olleen jutun, jossa hollantilainen Ernst etsi yli 50 vuotta sitten tapaamaansa tuiralaistyttöä.

– Katsoin kuvaa nuorukaisesta ja tuumin, että herran jumala, kun se muistuttaa kovasti sitä hollantilaista, jonka kerran kohtasin. Luin jutun ja tunnistin siitä itseni. Ajattelin, että nyt on Irma Kokko joutunut satimeen, kun poika vuosien jälkeen kyselee.

Ihan heti Kokko ei tohtinut ilmoittautua Ernstin Irmaksi. Tarvittiin muiden rohkaisua.
– Ystävät tässä palvelutalossa rupesivat arvuuttelemaan. Yksi istui vastapäätä ”Voorumin” kanssa ja mietti, että onkohan tuo jutun tyttö meidän Irma. Piti tunnustaa, että minusta siinä taidetaan kirjoittaa.

Sen jälkeen Kokko ei saanut rauhaa. Kaikki kannustivat ottamaan yhteyttä lehden toimitukseen.
– Siksi minä tähän hullutukseen rupesin, ja tottapa se on luotu tällä tavalla meneväksi, Kokko hymyilee.


Ich liebe dich

Ernst kertoo ”hakuilmoituksessaan” tutustuneensa Irmaan Oulun VPK:n tanssipaikalla, Letkun vintillä.
– Minä olin lähtenyt Letkun vintille naapurin Erkin ja tämän vaimon kanssa. Siellä se poika iski perääni, tarttui kuin takiainen. Muistaakseni hän ei osannut tanssia kovin hyvin, Kokko kertoo.

Elettiin vuotta 1962. Ernst kertoo olleensa tuolloin 16 ja ounastelee Irman olevan samaa ikäluokkaa.
Kokko kuitenkin paljastaa, että hän oli tapaamisen aikaan jo 21-vuotias.

– Juttelimme saksaksi. Sanoin välillä jotain ruotsiksikin, ja kaipa Ernst siitä jotain ymmärsi. Hän hoki ”Ich liebe dich, ich liebe dich” (suomeksi: minä rakastan sinua) ja rutisti kovasti kaulasta. Totta se minuun rakastui, kun vieläkin muistaa, arvelee Kokko.


Viikko vai ilta?

Tanssipaikalta meripoika lähti saattelemaan ihanaa tyttöään tämän kotiin Tuiraan.
Kokko kertoo asuneensa tuolloin Lossikujalla talossa, joka myöhemmin purettiin terveysaseman tieltä.

– Sisälle poika ei tullut, vaan istuimme leveällä porraskiveyksellä. Minä pelkäsin, että pappa herää. Odottelimme Pateniemeen menevää bussia. Sinne pojan piti palata, satamassa olevaan laivaansa.

Ernstin mukaan romanssi kesti viikon, mutta Irma muistaa sen jääneen yhteen kauniiseen iltaan.


Tarjolla halaus

Kun seilori seuraavan kerran saapui Ouluun, hän ei enää löytänyt Irmaa.
– Pari vuotta myöhemminkö hän minua etsi? Kyllä minä vielä silloin taisin asua Lossikujalla, Kokko sanoo.

Niin ne tuulet heittelevät. Ernst seilasi maailman meriä ja asuu nyt Saksassa. Kokon koti on edelleen Oulussa.
– Olen tehnyt elämäntyöni lastentarhanopettajana ja kasvattanut leskenä yhden pojan. Lapsenlapsia on viisi. Hävettää kertoa jälkipolvelle, että muorille on tullut hellu, Kokko nauraa.

Forum24 välittää hänen osoitteensa Ernstille.
– Toivon, että hän kirjoittaa minulle. Jos vielä tapaamme, annan hänelle kunnon halauksen, Kokko lupaa.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit