Sarianna Halonen | 2017-03-09
Näytä kommentit
  • 15106markku nikkanen paakuva Limingan lakeuksilla ”roskakilometrejä”, eli peruskestävyyslenkkejä tulee viikoittain vähintään 100 kilometrin edestä. Kolmesti viikossa on ”laatutreenejä”, joissa Markku Nikkanen kokeilee kuntonsa äärirajoja. (Kuva: Sarianna Halonen)
  • 15105markku nikkanen

Ensin se oli vitsi.
Ukonmaanahon Janne heitti Pohjolan Juoksijoiden WhatsApp-ryhmään haasteen: Jannen Juhani-isä oli juossut 19 vuoden ikäisenä 1972 yhden kuukauden aikana 870 kilometriä.
Järjetöntä, moni ajatteli. Liminkalainen kestävyysjuoksija, Markku Nikkanen, sai sen sijaan kipinän. Voisiko haamuraja rikkoutua?
– Olin joulukuussa loukkaantunut ja juoksuinto oli tammikuun alussa valtava. Aloin juosta päivittäin pitkiä lenkkejä ja hiljalleen luku lähestyi.
Nikkasen tammikuu jäänee juoksuporukoissa uudeksi legendaksi: 2 lepopäivää, 29 juoksupäivää ja 905 kilometriä. Keskimääräinen päivämatka noin 30 kilometriä.
Kilometririkkaimpana päivänä karttui 67 kilometriä ja kuntosalitreeni päälle.
– Se on varma, että lapset eivät ala harrastamaan juoksua, Nikkanen nauraa ja jatkaa:
– He ovat nähneet tämän ääripään, mihin juoksu voi viedä. Ei tämä ole enää kovin helppoa, kun treenaamaan lähtee usein valmiiksi väsyneenä.
Nikkanen myöntää, että tammikuun kilometrit eivät olleet nautinto, ei miehelle eikä perheelle.
– Juoksijoita on kahdenlaisia: toiset nauttivat juoksemisesta ja toiset tuloksellisuudesta. Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Jos en lähde juoksemaan, en voi parantaa omaa ennätystäni.


”Lähti lapasesta”


Nikkanen liittyi Limingan Niittomiesten juoksuseuraan viisi vuotta sitten, 31-vuotiaana. Sitä ennen hän suunnisti kesäisin.
– Aloitin melko myöhään juoksun treenaamisen, vaikka se oli ollut suunnistuksessa vahvuuteni. Menin mukaan Jokelan Jorman juoksukouluun. Roikuin alussa Määtän Janin perässä ja ajattelin, etten ikinä voi juosta Jania nopeampaa.
Hiljalleen Määttä alkoi jäädä ja nyt Nikkanen päihittää kaverinsa helposti.
Juoksutreeni ”lähti lapasesta” pari vuotta sitten. Parempi katsoa kuin katua, Nikkanen pohti.
– Olen 36-vuotias ja pian alkaa olla iän puolesta viimeiset vuodet kokeilla mihin rahkeet riittävät. En halua harmitella myöhemmin sitä, mihin olisin voinut päästä.


Maaginen raja


Tavoite on korkealla:
– Olisi hienoa päästä netissä päivittyvälle 10 kilometrin ”kuolemattomien listalle”, eli juosta matka alle 30 minuuttiin.
Tänä päivänä 224 suomalaista on maagisen rajan rikkonut.
Viime kesänä Nikkanen juoksi Kalevan kisoissa kympin aikaan 31.29, parhaana alueen juoksijoista tullen kahdeksanneksi.
Päätähtäin on tämän kesän Kalevan kisat.
– Jos tulisin kolmanneksi, pääsisin Suomi–Ruotsi-maaotteluun. Siihen rahkeet voisivat riittää.
Koko kausi kattaa 30 kilpailua.
– Ihan halpa laji tämä ei enää ole. Matkustus- ja osallistumismaksut ovat isossa roolissa, mutta suurin raha menee ruokaan, kun pitää syödä tuplasti.


Inhimilliselle tasolle


Viikkomatkat ovat normaalisti 150–200 kilometrin välillä.
Kilometrejä kertyy muun muassa työmatkoista, usein 22 kilometriä Limingasta Kempeleen Polar Electrolle taittuu juosten.
– Oli sää mikä tahansa. Polarin työntekijöiksi on valikoitunut astetta urheilullisempia kavereita, joten töissä haastamme toisiamme liikkumaan enemmän.
Treenejä on arkisin kahdesti päivässä ja lauantaiaamuisin pitkä, 30 kilometrin lenkki. Sunnuntai on pyhitetty perheelle.
– Olen sanonut, että tämän kauden jälkeen vähennän harjoitteluni inhimilliselle tasolle. Toivottavasti pääsen tavoitteisiini, jotta ei tarvitse ensi vuonna taas treenata hullun lailla, Nikkanen naurahtaa.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit