Satu Koho | 2017-03-07
Näytä kommentit
  • 15087oulu opisto1 Itämaisen tanssin jatkoryhmäläiset Maria Nyholm, Marjatta Rankinen, Sirpa Pöyhönen, Aune Kokko-Oikarinen ja Paula Mäenalanen ovat tanssineet Oulu-opistossa vuosikausia. (Kuva: Satu Koho)
  • 15092oulu opisto vinkki
  • 15091oulu opisto5
  • 15090oulu opisto4
  • 15089oulu opisto3
  • 15088oulu opisto2

Pohjankartanon pääovi käy tiuhaan: yli 3 000 kertaa vuorokauden aikana.
Aamusta ”Pohjikseen” tulee koulun ja musiikkilukion väkeä. Päivän kääntyessä kohti ehtoota yhä useampi saapuja on Oulu-opiston kurssilainen.

Forum24 piipahti Pohjankartanossa torstaina illansuussa, jolloin ohjelmassa on liki 40 kurssia. Osallistujia on 560: kädentaitajia, musikantteja, tanssijoita, kielenopiskelijoita, sisustajia...


Paratiisista Paranoidiin

Soitto kuuluu musiikkiluokan oven läpi.
– Lähdetään vielä alusta: a-molli, C-duuri, E7, a-molli... Hyvä! Kokeillaan H7-sointu, ohjeistaa kitaristeja opettava Jukka Pirttijärvi ja innostuu välillä laulamaan.

Kitara 1 -kurssilaiset soittavat Paratiisia. Syksyllä nollasta aloittaneilla on hallussaan jo parikymmentä kappaletta.
– Kevyttä musiikkia laidasta laitaan: CCR:ää, Hurriganesia, iskelmiä... Kurssilaiset ovat toivoneet Paranoidia, ja siihen tartumme hiihtoloman jälkeen, Pirttijärvi kertoo.

Jussi Niskanen kuuluu ydinporukkaan. Heihin, jotka ovat jaksanut kulkea tunneilla kerrasta toiseen.
– Kitara soittimena kiinnostaa. Poikani on kitaristina virtuoosi, joten sieltä se kipinä ehkä tuli, Niskanen arvelee.


Rehtorikin opiskelee

Outi Lohen päivälle on kertynyt pituutta: hän tuli aamulla taloon Oulu-opiston rehtorina ja jatkaa työpäivän jälkeen opiskelijana saamen kurssilla.
– Saamen kieli ja kulttuuri ovat kiinnostaneet minua aina. Haluaisin oppia ymmärtämään saamea ja puhumaankin jotain.

Lohi jatkaa, että alkeiskurssi on hänelle jo toinen.
– Saattaa olla, että menen ensi vuonna kolmannelle. Saan kursseilta aina jonkin palasen, ja nämä meidän nuoret opettajat ovat aivan huikeita, kiittelee Lohi.

Onko Pohjankartano Oulu-opiston sydän?
– En sanoisi niin. Ennemminkin tämä on toimintamme hermokeskus,  Lohi vastaa.

Opisto antaa opetusta sekä järjestää kulttuuri- ja taidetapahtumia ”vanhan Oulun” lisäksi Haukiputaalla, Oulunsalossa, Kiimingissä, Yli-Kiimingissä ja Yli-Iissä.
– Reilussa 90 postiosoitteessa, rehtori laskee.

Ennen oppituntia ehtii juuri ja juuri kahvittelemaan. Pohjankartanon kahvilaa pyörittää Oulu-opiston Opiskelijat ry. Tuotto käytetään muun muassa stipendeihin.


Kello omin käsin

Jos ei muusta, niin tuoksusta ja äänistä tietää tulleensa puutyöluokkaan.
Koristetta kovertava Maria Lindberg uhmaa ”ukkovaltaa”.
– Tulin kaappikellokurssille syksyllä. Sitä ennen olin tehnyt puutöitä viimeksi peruskoulussa.

Lindberg on viemässä loppuun projektia, jonka hänen edesmennyt miehensä aloitti.
– Ainakin yritys on kova. Tavoitteeni on, että valmis kello raksuttaisi juhannuksena.

Paavo Sorvisto rakentaa hieman pienempää kaappikelloa.
– Tämä valmistuu omaan kotiin. Edellisen poika vei mukanaan Singaporeen, hän kertoo.

Kellonrakentajia opettava Esa Karkkola laskee vetäneensä puutyökursseja Oulu-opistossa 80-luvun puolivälistä.
– Kaappikellon rakentajia on riittänyt kursseille joka vuosi.


”Nadan uskolliset”

Itämaisen tanssin jatkoryhmä Alsaidat harjoittelee Pohjankartanon juhlasalissa.
– Aloitin opettamisen Oulu-opistossa 90-luvun puolivälissä. Mukana on edelleen heitä, jotka tulivat ensimmäiselle tunnille, kertoo Nada Nabhani.

Paula Mäenalanen on yksi heistä. Itämaisessa tanssissa häntä kiehtovat etekin naisellisuus ja viehättävä kehon kieli.
Muutkin jatkoryhmäliset ovat olleet mukana vuosikausia.
– Nada on ihana ja innostava, kehuu yksi.

Toinen hehkuttaa kivaa ryhmää.
– Tämän me osaamme parhaiten, tiivistää kolmas.

Harjoitukset jatkuvat. Ryhmä on mukana sadan naisen tanssinäytöksessä, joka esitetään Pohjankartanossa 8. huhtikuuta.


Õnnelikku reisi

Helmikuussa alkaneen matkailuviron kurssin aikana tutustutaan Viron kaupunkeihin reaaliaikaisesti, virtuaaliyhteyden välityksellä.
Opettaja Jane Peets on juuri ottanut Skype-yhteyden Tarttoon. Tietokoneen näyttö heijastuu videotykillä isona luokan seinälle.

Viron-päässä juttelee oululainen Jukka Mettovaara, joka opettaa suomea Tarton yliopistossa.
Peets kysyy jotain ja Mettovaara vastaa.

– Milloin tulet takaisin Suomeen? Toukokuun lopussa, kääntää kurssin toinen opettaja Erja Gullstén viroa taitamattomalle toimittajalle – opiskelijat sen sijaan jo ymmärtävät tätä lähisukukieltämme.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit