Eräät tut­ta­vat, hy­vin kou­lu­tet­tu­ja ja hy­vin toi­meen­tu­le­via, oli­vat eron­neet kir­kos­ta, kun ”ei­vät tar­vit­se kir­kon pal­ve­lu­ja”.

Joh­tu­vat­ko kir­kos­ta ero­a­mi­set it­sek­kyy­des­tä, ajat­te­le­mat­to­muu­des­ta vai to­del­la­kin sii­tä, et­tei tar­vit­se kir­kon pal­ve­lu­ja ja us­ko ei kos­ke­ta, mie­tin.

Mikä on hel­pom­pi tapa ta­sa­ta hy­vin­voin­tia ja sa­mal­la taa­ta omaa tur­val­li­suut­taan kuin mak­saa pik­ku­sum­ma kir­kol­lis­ve­ro­ja?

Kirk­ko hoi­taa ei­kä mei­dän hy­vä­o­sais­ten tar­vit­se kuin mak­saa.

Di­a­ko­ni­set pal­ve­lut kat­ta­vat koko kir­jon eri­lais­ta apua tar­vit­se­via. Joku vas­taa päih­de- ja kri­mi­naa­li­työs­tä, toi­nen vam­mais­työs­tä, kol­mas van­huk­sis­ta, nel­jäs vam­mais­työs­tä. Myös mui­ta eri­tys­teh­tä­viä on.

Di­a­ko­ni­an aa­mi­ai­sia ja lou­nai­ta on mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa. Yk­si­näi­set, vä­hä­va­rai­set ja elä­ke­läi­set tu­le­vat koh­taa­maan toi­si­aan ruo­kai­lun mer­keis­sä.

Sai­raa­la­pa­pit kuun­te­le­vat ja ovat apu­na, kun ih­mi­nen on suu­res­sa tai pie­nem­mäs­sä­kin hä­däs­sä. Van­ki­la­pa­pit ovat saa­neet mo­nen paa­tu­neen ri­kok­sia teh­neen kään­tä­mään elä­män­sä suun­taa.

Op­pi­lai­tok­sis­sa ja yli­o­pis­tois­sa on pap­pi sekä opis­ke­li­joi­ta et­tä hen­ki­lö­kun­taa var­ten.

On ker­ho­ja ja har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia kai­ke­ni­käi­sil­le. Seu­ra­kun­tien ker­hot ovat lä­hes il­mai­sia. Vä­hä­va­rais­ten on mah­dol­lis­ta saa­da pal­ve­lu myös il­mai­sek­si. Lap­sil­le voi ha­kea avus­tus­ta har­ras­tus­vä­li­nei­siin­kin.

Yk­si­näis­ten luo­na käy­dään ja ha­e­taan so­si­aa­li­sen elä­män pa­riin. Kir­kon kes­kus­te­lu­a­puun voi soit­taa, kir­joit­taa tai chat­tail­la. Mak­sat vain ta­val­li­sen pu­he­lin­mak­sun ja saat neu­vo­ja ja apua kou­lu­te­tuil­ta va­paa­eh­toi­sil­ta.

Kuka ta­han­sa meis­tä on jos­kus pul­ma­ti­lan­tees­sa ei­kä keh­taa pu­hua asi­as­ta ke­nel­le­kään. Kir­kon kes­kus­te­lu­a­puun ote­taan yh­teyt­tä ni­met­tö­mä­nä.

Kas­teet, vih­ki­mi­set ja häät ko­ko­a­vat yh­teen ys­tä­vät ja su­ku­lai­set. Kun juh­lan jär­jes­tää kir­kon ti­lois­sa, on ku­lut ai­van tois­ta luok­kaa kuin muis­sa juh­la­ti­lois­sa. It­se toi­mi­tus ei mak­sa ja usein juh­la­ti­lai­suu­den ai­no­at ku­lut on pöy­tä­lii­no­jen pe­su­mak­su.

Kir­kon työn­te­ki­jät ovat hy­vin kou­lu­tet­tu­ja. Jos si­nul­la on akuut­ti hen­ki­nen hätä tai krii­si, voit va­ra­ta ajan per­he­neu­von­nas­ta, pa­pil­ta tai di­a­ko­nil­ta, et­kä mak­sa mi­tään. Jos sen si­jaan me­net te­ra­peu­tin vas­taa­no­tol­le, mak­sat 150–200 eu­roa ker­ral­ta. Us­kal­lan väit­tää, et­tei mak­set­tu apu ole sen laa­duk­kaam­paa.

Sen li­säk­si, et­tä kirk­ko te­kee hy­vää työ­tä ko­ti­maas­sa, se te­kee sitä maa­il­man­laa­jas­ti kai­kil­la man­te­reil­la. Mo­nis­sa mais­sa Suo­men kir­kon työn­te­ki­jät ovat saa­neet ai­kaan kes­tä­vää hy­vää: kou­lu­tus­ta, ra­ken­nuk­sia, inf­rast­ruk­tuu­ria, rau­haa, luot­ta­mus­ta jne.

On su­rul­lis­ta, jos tämä hie­no jär­jes­tel­mä ta­saa­mi­sen ja hy­vin­voin­nin yl­lä­pi­tä­mi­sek­si pur­kau­tuu sik­si, et­tä ih­mi­set ly­hyt­nä­köi­ses­ti ero­a­vat kir­kos­ta.

He­le­na Yli­mau­la, Ou­lu

Lä­he­tys­sih­tee­ri 30 vuot­ta ja vii­si vuot­ta va­paa­eh­toi­se­na