Kun vuo­si vaih­tuu, teh­dään lu­pauk­sia. Pe­rin­tei­sim­mät näis­tä kos­ke­vat laih­dut­ta­mis­ta, herk­ku­lak­koa tai sitä, mon­ta­ko päi­vää ai­koo ol­la il­man al­ko­ho­lia. Joku saat­taa aloit­taa uu­den har­ras­tuk­sen­kin.

Mie­tit­kö kos­kaan ku­lu­tus­ta­si? Nyt oli­si sii­hen so­pi­va ai­ka, sil­lä eläm­me nyt eko­sys­tee­min suh­teen ve­lak­si. Ei­len maa­nan­tai­na 29. hei­nä­kuu­ta vie­tet­tiin maa­pal­lon yli­ku­lu­tus­päi­vää, eli seit­se­mäs­sä kuu­kau­des­sa ih­mis­kun­nan ku­lu­tus on ylit­tä­nyt las­ken­nal­li­ses­ti maa­pal­lon ky­vyn tuot­taa uu­siu­tu­via luon­non­va­ro­ja ja kä­si­tel­lä fos­sii­li­sis­ta polt­to­ai­neis­ta syn­ty­viä hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jä.

La­ko­ni­nen, hie­man an­kea tyt­tö­duo is­tuu eri­no­mai­ses­ti suo­ma­lai­seen mie­len­mai­se­maan, jos­sa jou­lu­na­kin pi­de­tään tär­ke­ä­nä muis­taa, kuin­ka synk­kä ja ikä­vä elä­mä kes­tää vain het­ken en­nen kuin päät­tyy.

Tie­dät­kö sen tun­teen, kun ai­voi­hin sat­tuu? Se tun­ne tu­lee usein esi­mer­kik­si sil­loin, kun lu­kee omas­ta mie­les­tään kä­sit­tä­mät­tö­män kir­joi­tuk­sen, jo­hon ei pys­ty sa­mais­tu­maan ol­len­kaan. Tai sil­loin, kun kes­kus­tel­laan jos­tain täy­sin epä­o­leel­li­ses­ta.

Olen asu­nut Ou­lus­sa koh­ta kym­me­nen vuot­ta ja liik­ku­nut kau­pun­gis­sa eri kul­ku­vä­li­neil­lä. Vuo­sien mit­taan myös ou­lu­lai­nen lii­ken­ne­kult­tuu­ri on tul­lut tu­tuk­si.

Jä­te­tään kui­ten­kin lii­ken­ne­va­lis­tus alan am­mat­ti­lai­sil­le. Tus­kin sitä it­se­kään ai­na ajaa sään­tö­jen mu­kaan tai edes muu­ten jär­ke­väs­ti.

Ar­kie­lä­mäs­sä voi teh­dä ta­val­li­sia asi­oi­ta, ku­ten he­rä­tä ai­kai­sin, pes­tä pyyk­kiä ja sii­vo­ta. Mut­ta kun ke­sä­lo­ma al­kaa, on vih­doin­kin va­paa vel­voit­teis­ta ja saa to­teut­taa to­del­lis­ta it­se­ään.

Se, mitä Ou­lun kes­kus­tal­le pi­täi­si teh­dä on kes­to­pu­hee­nai­he, jo­hon jo­kai­sel­la pal­jas­jal­kai­sel­la ja tul­lis­ta tul­leel­la on oma mie­li­pi­teen­sä.

Mi­nut on ope­tet­tu jo lap­se­na syö­mään mo­nia alu­een pe­rin­ne­ruo­kia. En nyr­pis­tel­lyt kou­lu­ruo­ka­las­sa esi­mer­kik­si mo­nien in­ho­a­mal­le rös­sy­po­tul­le, sil­lä mi­nul­le se oli lap­suu­den tut­tu maku.

Eng­lan­ti ja USA pe­laa­vat vä­lie­rän­sä tä­nään. Ruot­si ja Hol­lan­ti rat­kai­se­vat toi­sen fi­na­lis­tin huo­men­na.