En ole var­si­nai­ses­ti syy­sih­mi­nen, mut­ta näis­sä al­ku­syk­syn var­hai­sis­sa, kir­pe­än au­rin­koi­sis­sa aa­muis­sa on kiel­tä­mät­tä puo­leen­sa­ve­tä­vää tai­kaa.

Au­toa lap­paa va­sem­mal­ta oi­ke­al­le ja päin­vas­toin. Meno on kuin en­nen ko­ro­naa, vä­keä on mu­ka­vas­ti liik­keel­lä.

Yli­ar­vos­tet­tua, tei­la­si eräs tut­ta­va kuul­les­saan per­hee­ni ole­van kan­sal­lis­mai­se­man ää­rel­lä Ko­lil­la. Kuu­sa­mo­lais­läh­töi­se­nä hä­nel­lä oli eh­kä koil­lis­maa­lai­set la­sit sil­mil­lään, jos­kin myö­hem­min hän se­lit­ti kri­tiik­ki­ään myös Poh­jois-Kar­ja­lan suu­ril­la hak­kuu­a­lu­eil­la.

Alu­e­hal­lin­to­vi­ras­tot il­moit­ti­vat maa­nan­tai­na ki­ris­tä­vän­sä ko­ro­nas­ta joh­tu­via ylei­sö­ti­lai­suuk­sia kos­ke­via ra­joi­tuk­sia. Pian tä­män jäl­keen ker­rot­tiin, et­tä rat­kai­su oli pe­rus­tu­nut mi­nis­te­ri­ös­sä teh­tyyn lyön­ti­vir­hee­seen. Unoh­tu­nut nol­la teki vii­des­tä­sa­das­ta vii­si­kym­men­tä. Oli li­vah­ta­nut oh­jeis­tu­sank­ka.

Mam­ba jul­kai­si hit­ti­bii­sin­sä ke­vääl­lä 2002 ja tuli sa­mal­la teh­neek­si suu­ria tun­tei­ta he­rät­tä­vän lop­pu­ke­sän tun­nus­mu­sii­kin, joka ei läh­de soit­to­lis­toil­ta ku­lu­mal­la­kaan. Li­ve­nä bii­siä ei ole kuul­tu sit­ten vuo­den 2014, jol­loin yh­tye jäi mää­rit­te­le­mät­tö­män mit­tai­sel­le tau­ol­le. Huo­men­na bii­si ka­jah­taa pit­käs­tä ai­kaa Kuu­si­saa­res­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä Kuus­ka Sois­sa.

Ro­po­nen on jo pit­kään ol­lut Il­ta­leh­den asi­an­tun­ti­ja hiih­dos­sa, am­pu­ma­hiih­dos­sa ja ylei­sur­hei­lus­sa. Vii­mek­si hän en­nus­ti täs­sä roo­lis­saan Ka­le­van ki­so­jen ta­pah­tu­mia.

Jos las­ten­kir­jo­ja ei las­ke­ta, pa­rin vii­me vuo­den ai­ka­na lu­ke­ma­ni kir­jat voi las­kea yh­den kä­den sor­mil­la. Kuu­los­taa su­rul­li­sel­ta.

Ta­pah­tui muu­an viik­ko ta­ka­pe­rin. Nuo­ru­kai­nen sul­kee jää­te­lö­ko­pin oven uu­pu­nee­na, mut­ta toh­keis­saan. Ta­ka­na on elä­män en­sim­mäi­nen ke­sä­työ­päi­vä. En­sim­mäi­set pal­lot oli­vat haas­ta­via, mut­ta tek­niik­ka ke­hit­tyi päi­vän mit­taan. Huo­men­na oli­si jo hel­pom­paa.

Kem­pe­leen "Mäk­kä­rin" ovel­la sa­noin au­to­maat­ti­ses­ti ter­ve. Vas­taan­tu­li­ja oli­kin tut­tu, mut­ta vain tee­vees­tä. Näin­hän meil­le jos­kus käy. Elet­tiin 90-lu­kua ja Jope Ruo­nan­suu oli jo julk­kis.

On ol­lut au­rin­koa ja sa­det­ta vuo­ro­tel­len, jää­te­lö­ki­os­ke­ja, man­si­koi­ta ja vuo­si­lo­mat. Kesä, joka on ol­lut mel­kein kuin ai­na en­nen­kin, mut­ta ei ihan kui­ten­kaan.