En­si­hy­my, vil­kui­lu ja syvä kat­se­kon­tak­ti ovat sa­mal­la kor­vaan­tu­neet po­ten­ti­aa­lis­ten elä­män­kump­pa­nien sel­fie­ku­vien se­lai­lul­la ja huo­let­to­mal­la ”svaip­pai­lul­la”.

Saat sata eu­roa, jos löy­dät jon­kun, joka hy­myi­lee”, tut­ta­va­ni ker­toi ta­ri­naa sii­tä, mi­ten hä­nen ul­ko­mai­nen to­ve­rin­sa en­si ker­ran saa­pui Ou­luun.

Me kuol­laan”, to­te­si mie­he­ni erään val­vo­tun yön jäl­keen. Hän on oi­ke­as­sa. Jo­nain päi­vä­nä se on meil­lä kai­kil­la edes­sä.

Au­to­kes­kus­te­lu on­kin ajan­koh­tais­ta nyt jos kos­kaan: au­toi­li­ja on tien­haa­ras­sa, jos­ta voi läh­teä mo­neen suun­taan.

Muis­tan ta­ka­vuo­sil­ta, et­tä esi­mer­kik­si maa­mer­kit ja his­to­ri­al­li­set mo­nu­men­tit ovat pe­lis­sä stop­pe­ja, jois­ta pe­lu­rit saa­vat pe­liin tar­vit­ta­via esi­nei­tä, ku­ten Poké­hou­kut­ti­mia ja Póke­pal­lo­ja.

Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa il­mes­tyi vii­me vii­kol­la jut­tu sii­tä, mi­ten hä­tä­pu­he­lun soit­ta­va sur­maa­ja te­kee yleen­sä sa­mat vir­heet.

Pal­kois­ta ei pu­hu­ta kuin ai­van lä­him­pien ih­mis­ten kans­sa. Et­tei vain tu­li­si va­hin­gos­sa leu­ho­tet­tua, et­tä mi­nul­la on pä­täk­kää tai osoit­ta­neek­si alem­muut­taan sil­lä, kuin­ka vä­hän tie­naa.

Pit­kään näyt­ti sil­tä, et­tä Ou­lus­sa vain kes­kus­tan Juha Hui­ka­ri on to­sis­saan por­mes­ta­ri­mal­lin kan­nal­la.

Huo­li nou­see huol­to­suh­tees­ta – kuka hoi­taa yh­teis­kun­taa, kun työl­lis­ten mää­rä suh­tees­sa työ­voi­man ul­ko­puo­li­siin hen­ki­löi­hin heik­ke­nee?

Kun sa­mal­ta ky­läl­tä ko­toi­sin ol­lut ka­ve­rin iso­sis­ko sai 1990-lu­vun puo­li­vä­lis­sä en­sim­mäi­sen kan­net­ta­van mat­ka­pu­he­li­men, sii­tä kuu­li koko kylä.