Ou­lu

Kari Utos­lah­ti

kari.utos­lah­ti@fo­rum24.fi

Ju­ha­ni ”Jui­ce” Les­ki­nen (1950–2006) oli lau­la­ja, lau­lun­te­ki­jä, ru­noi­li­ja, sa­noit­ta­ja ja kan­san­tai­tei­li­ja.

26. jou­lu­kuu­ta en­si-il­tan­sa saa­va Jui­ce-elo­ku­va on kons­tai­le­ma­ton ja te­rä­vä ker­to­mus hä­nen per­soo­nas­taan. Se on myös kos­ket­ta­va ja me­lan­ko­li­ses­ti kai­paa­va, ku­ten Jui­cen sie­lun­mai­se­ma. Rons­ki ja suo­ra­pu­hei­nen, ku­ten Jui­cen pu­heen­par­si.

Elo­ku­va ker­too Jui­cen tien lap­suu­des­ta läpi kuo­hu­van 1970-lu­vun 1980-lu­vun huip­pu­suo­si­oon.

Jui­cen elä­mää lei­ma­si hä­nen rak­kau­se­lä­män­sä. Kaik­ki muu – vii­na, ly­riik­ka ja mai­ne – tu­li­vat si­vu­tuot­tee­na. Rak­kau­den am­mat­ti­lai­nen tun­si sy­väs­ti ja her­käs­ti mut­ta haa­voit­ti mo­nia, myös it­se­ään.

Elo­ku­vas­sa Jui­cea näyt­te­lee Riku Nie­mi­nen ja Jui­cen elä­män nai­sia ku­vaa­vaa Mar­jaa Ii­da-Ma­ria Hei­no­nen. Nuo­rem­paa Jui­cea esit­tää Sil­mu Ståhl­berg.

Jui­cen 1970-lu­vun Coi­tus Int -yh­ty­ees­sä vai­kut­ta­neen Mik­ko Ala­ta­lon roo­lin te­kee Ant­ti Tuo­mas Heik­ki­nen. Har­ri Rin­tee­nä näh­dään Pek­ka Strang.

Jui­cen mu­siik­ki on yh­te­nä tär­ke­ä­nä ele­ment­ti­nä alus­ta lop­puun. Elo­ku­vas­sa kuul­laan muun mu­as­sa klas­si­kot Ju­an­kos­ki here I come, Ma­ri­lyn, Vii­des­tois­ta yö ja Syk­syn sä­vel.

Tun­nus­mu­siik­ki­na on Ves­tan ver­sio kap­pa­lees­ta 3.30.

Elo­ku­va pe­rus­tuu löy­häs­ti Ant­ti Heik­ki­sen kir­joit­ta­maan Jui­ce-elä­mä­ker­taan Ri­sai­nen elä­mä, joka möi yli 45 000 kap­pa­let­ta. Lef­fan kä­si­kir­joit­ta­ja on Ant­ti Heik­ki Pe­so­nen.

Te­ki­jöi­tä Ou­lus­sa

Jui­ce-elo­ku­van Ou­lun pres­si­näy­tös oli maa­nan­tai­na Fin­n­ki­no Pla­zas­sa. Pai­kal­la oli­vat te­ki­jä­jou­kos­ta Riku Nie­mi­nen, Ant­ti Tuo­mas Heik­ki­nen, oh­jaa­ja Tep­po Ai­rak­si­nen ja tuot­ta­ja Mar­ko Tal­li.

– Kan­sa tun­tee Jui­cen iki­vih­re­ät lau­lut ja muis­taa mie­he­nä, jol­le kup­pi mais­tui, mut­ta he ei­vät tie­dä, mik­si hän oli niin ris­ti­rii­tai­sen kieh­to­va hen­ki­lö. Me elo­ku­van­te­ki­jät­kään em­me sitä tie­dä täy­del­lä var­muu­del­la, mut­ta an­nam­me täl­lä elo­ku­val­la sii­tä oman nä­ke­myk­sem­me, luon­neh­ti Tal­li.

Ai­rak­si­sen mu­kaan rock­le­gen­dan si­jaan val­ko­kan­kaal­le hei­jas­tuu ta­ri­na, jos­sa poi­ka ta­paa ty­tön. Po­jas­ta sit­ten tu­lee se Jui­ce, jon­ka mu­sii­kin tun­tee koko Suo­mi. Elo­ku­vas­sa tär­ke­ää on se, mitä ta­pah­tuu ih­mis­ten vä­lil­lä.

– Elo­ku­va ei ihai­le ei­kä kun­ni­oi­ta koh­tei­taan – toi­saal­ta ei pidä hei­tä vas­ten­mie­li­si­nä­kään. Sii­hen olen oh­jaa­ja­na erit­täin tyy­ty­väi­nen.

Jui­cen yleis­si­vis­tys teki vai­ku­tuk­sen Nie­mi­seen.

– Mi­nut yl­lät­ti Jui­cen val­ta­va lu­ke­nei­suus, joka nä­kyy lau­lu­jen sa­noi­tuk­sis­sa. Ne ovat mo­ni­syi­siä.

Jui­cen hah­moon aset­tu­mi­ses­sa pii­sa­si vai­keus­ker­roin­ta.

– Hä­nes­tä on niin pal­jon mie­li­ku­via ja -pi­tei­tä.

Nie­mi­nen teki oman­nä­köi­sen Jui­cen.

Pää­o­san esit­tä­jän omia suo­sik­ke­ja roc­ki­ko­nin tuo­tan­nos­sa ovat pit­kä­soi­tot Do­ku­ment­ti ja Ajan hen­ki. Yk­si mie­li­bii­seis­tä on Kuu­maa tuh­kaa.

– Myös lef­fas­sa kuul­ta­va Mus­ta au­rin­ko nou­see on hie­no teos.

Huip­pu­ta­paa­mi­nen

Kii­min­ki­läis­läh­töis­tä Mik­ko Ala­ta­loa esit­tä­vä Heik­ki­nen ei roo­li­työs­sään miet­ti­nyt lii­kaa lop­pu­tu­los­ta – sitä, mil­tä Ala­ta­lon tu­li­si näyt­tää ja kuu­los­taa vaan pyr­ki löy­tä­mään it­ses­tään ”mik­ko­mai­sia” piir­tei­tä.

Hän ta­pa­si Ala­ta­lon.

– Ta­paa­mi­ses­sam­me sain kuul­la ta­ri­noi­ta hä­nen ja Jui­cen ys­tä­vyy­des­tä.

Li­säk­si fik­tii­vi­nen ja fak­ti­nen Ala­ta­lo nou­si­vat yh­des­sä lau­teil­le Jui­ce-lef­fan en­si-il­ta­juh­lis­sa Kuo­pi­os­sa 11. jou­lu­kuu­ta ja Tam­pe­reel­la 12. jou­lu­kuu­ta.

Jui­cen ja Mi­kon tuo­tan­nos­ta mie­lei­siä ovat näyt­te­li­jäl­le muun mu­as­sa bii­sit 3.30, Hän hy­myi­lee kuin lap­si, Klov­ni heit­tää vei­vin, Myr­ky­tyk­sen oi­reet, Mus­ta au­rin­ko nou­see ja Rak­kau­den hau­dal­la.

– Toi­von, et­tä nämä ja mo­net muut upe­at kap­pa­leet saa­vat uu­den tu­le­mi­sen elo­ku­van myö­tä.

Draa­man la­kien mu­kaan elo­ku­vas­sa esiin­ty­viä hah­mo­ja on yh­dis­tel­ty ja muo­kat­tu. Kaik­ki on tot­ta – pait­si se, mikä ei ole.