Ei­len al­ka­neet kol­mi­päi­väi­set syys­mark­ki­nat tuo­vat vä­riä ja vi­pi­nää Ou­lun to­ril­le.

Avaus­päi­vä­nä ko­juil­la kier­te­li mark­ki­na­vä­keä heti aa­mus­ta.

Sen ver­ran ju­tu­tet­ta­vat asi­ak­kaat kai­nos­te­li­vat, et­tä ha­lu­a­vat esiin­tyä ju­tus­sa vain etu­ni­mil­lään.

Isoa tik­ka­ria nuo­les­ke­le­va On­ni on tul­lut Kii­min­gis­tä mark­ki­noil­le äi­tin­sä, pik­ku­sis­kon­sa ja iso­van­hem­pien­sa kans­sa.

– Nämä ovat On­nin kol­man­net mark­ki­nat, las­kee Su­san­na-äi­ti.

Pel­käs­tään herk­ku­jen pe­räs­sä ei to­ril­la ol­la – On­nin­kin kai­na­los­ta pil­kis­tää yk­si mark­ki­noi­den hit­ti­tuot­teis­ta, rap­pu­har­ja.

Pe­rin­teis­tä tar­jon­taa

Mir­ja ja Sari ovat py­säh­ty­neet Ou­lun Nah­ka-Ai­tan ko­jul­le so­vit­te­le­maan kin­tai­ta ja kä­si­nei­tä.

– Aje­len mo­pol­la, jo­ten pi­tää ol­la kun­non hans­kat, Mir­ja jut­te­lee hie­ro­es­saan kaup­paa ko­jua isän­nöi­vän Pek­ka Ha­lo­sen kans­sa.

Ou­lu­lais­nais­ten mat­ka jat­kuu ome­na­os­tok­sil­le.

– Jos vie­lä löy­tyi­si tyr­nä­vä­läis­tä hu­na­jaa, Sari jut­te­lee.

Las­ten­rat­tai­ta puk­kaa­va An­na on jo eh­ti­nyt syk­syn he­del­mä­sa­toa pur­su­a­val­le ko­jul­le.

Hä­nel­le mark­ki­na­hu­mu on tut­tua, sil­lä hän on ol­lut to­ril­la myös tis­kin toi­sel­la puo­lel­la. Nyt siel­lä on kem­pe­le­läi­nen Au­ne An­nu­nen, joka tar­jo­aa mais­ti­ai­sia eri ome­na­la­jik­keis­ta.

– Ma­ke­aa Mel­baa? Vai­ko tätä Pek­kaa?

Ome­na­ki­lon hin­ta on to­ril­la kes­ki­mää­rin 3,50 eu­roa.

– Hin­ta on sa­mal­la ta­sol­la kuin vii­me vuon­na, ker­too An­nu­nen, jol­le me­neil­lään ole­vat syys­mark­ki­nat ovat jo 27:nnet.

Syys­mark­ki­noil­ta löy­tyy myös Poh­jois-Poh­jan­maan Lei­po­mot Ry:n hy­vän­te­ke­väi­syys­ko­ju, jos­ta vas­taa vii­si pai­kal­lis­ta lei­po­moa.

Ava­jais­päi­vä­nä oli myyn­nis­sä tuo­te­kas­se­ja, joi­den tuot­to lah­joi­te­taan OYS:n las­te­no­sas­tol­le.

Mai­va ei ui kuk­koon

Syys­mark­ki­nat ovat ve­tä­neet to­ril­le myy­jiä myös Ou­lun seu­tua kau­em­paa.

– Ou­lu­lai­set ovat os­ta­via asi­ak­kai­ta ei­vät­kä ren­kaan pot­ki­joi­ta, ku­vai­lee en­si­vai­ku­tel­maan­sa tä­kä­läi­sis­tä kuk­ko­myy­jä Juha Lo­soi Ka­la­kuk­ko­lei­po­mo Ire­ne Par­ta­sen ko­jul­la.

En­tä tun­nis­taa­ko kuo­pi­o­lai­nen ou­lu­lai­sen mai­van?

– Kyl­lä, se­hän on me­ri­muik­ku! Mut­ta näi­hin kuo­riin on lei­vot­tu vain ma­ke­an ve­den muik­kua ja ah­ven­ta, Lo­soi hy­myi­lee.

Sa­vos­ta näyt­tää to­ril­le tul­leen myös talk­ku­naa.

– Olo­kee­pa, olo­kee­pa hyvä, kuu­luu ko­jul­ta, jol­la tar­jo­taan puu­ro­mais­ti­ai­sia.

Ou­lu­lai­sel­le Au­lil­le talk­ku­na on tut­tu herk­ku jo lap­suu­des­ta. Nyt mu­kaan tart­tuu jau­ho­pus­si ui­ma­hal­li­reis­sun jäl­kei­se­nä ”he­rä­te­os­tok­se­na”.

Mik­ko ikä­vöi vuo­sien ta­kais­ta ou­lu­lais­ta to­rie­lä­mää.

– To­ri­a­lue sen kun pie­ne­nee. Ja mitä ta­pah­tuu kaup­pa­hal­lil­le? Tun­tuu, et­tä kau­pun­ki ty­reh­dyt­tää tori- ja hal­lie­lä­män omil­la toi­mil­laan, hän sa­noo pää­tään puis­tel­len.

Be­ma­ri tä­räh­tää kas­siin

Mik­ko myös ih­met­te­lee, min­ne help­po­hei­kit ovat ka­don­neet mark­ki­noil­ta.

Ei­vät min­ne­kään, sil­lä ai­na­kin ma­keis­ko­jul­ta kan­tau­tuu help­po­heik­ki­mäis­tä sa­nai­lua:

– Siel­tä tä­räh­tää kas­siin be­ma­ri, rem­mi­sar­ja tuli syön­tiin siel­tä, tuos­ta mo­no­nau­haa, ken­gän­nau­haa... Kun ki­lon syö, kaks laih­tuu.

Ää­nes­sä on por­voo­lai­nen As­ko Erk­ki­lä, jota mo­net ter­veh­ti­vät ohi­kul­kies­saan.

– Tu­tuik­si on tul­tu. Ou­lun mark­ki­noil­la ol­laan käy­ty 25 vuot­ta, Erk­ki­lä las­kee.

– Eli al­ka­vat ol­la ai­kui­sia ne en­sim­mäis­ten vuo­sien te­ke­leet, nau­raa Kim­mo Kon­tu­la, sa­man ka­tok­sen al­la ma­kei­sia myy­vä vei­ja­ri.

Ilois­ta ru­pat­te­lua, hy­my­suis­ta kau­pan­käyn­tiä, her­kul­li­sia ma­ku­ja ja tuok­su­ja.

Tun­nel­ma on lep­poi­sa, mut­ta jo­tain puut­tuu: hai­kea hai­ta­ri.

Vas­taan kyl­lä as­te­lee Her­ra Hai­ta­rin­soit­ta­ja, di­rec­tor mu­si­ces Pert­ti Hai­po­la to­ri­pol­lii­si­mai­ses­sa la­kis­saan – il­man soi­tin­taan.

– Ih­mi­set kuun­te­le­vat mie­lel­lään ka­tu­soit­ta­jaa, mut­ta ku­kaan ei mak­sa soit­ta­jal­le mi­tään, mark­ki­na­tun­nel­maa ais­ti­maan tul­lut mu­si­kant­ti tie­tää.