Pyy­sim­me mal­li­na, juon­ta­ja­na, lau­la­ja­na, kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­na sekä blog­gaa­ja­na tun­ne­tuk­si tul­lut­ta Jas­min Män­ty­lää jat­ka­maan lau­sei­ta.

Ilah­dun sym­paat­ti­sis­ta ih­mi­sis­tä, jot­ka ovat re­hel­li­ses­ti ys­tä­väl­li­siä ja tois­ten tu­ke­na.

Suu­tun kai­ken­lai­ses­ta va­leh­te­lus­ta ja se­län ta­ka­na pu­hu­mi­ses­ta.

Pel­kään sitä, et­tä lä­hei­sil­le­ni ta­pah­tuu jo­tain pa­haa.

It­kin vii­mek­si luul­ta­vas­ti vii­me vii­kol­la. Joka viik­ko tu­lee vä­hin­tään it­ket­tyä jon­kin asi­an ta­kia, joko ilos­ta tai su­rus­ta. Ai­na löy­tyy ai­het­ta!

Nau­roin vii­mek­si var­maan tä­nään. Nau­ran yleen­sä päi­vit­täin; töis­sä tu­lee nau­ret­tua pal­jon­kin työ­ka­ve­rei­den kans­sa – hei­dän kans­saan omaan hy­vin sa­man­kal­tai­sen huu­mo­rin­ta­jun. Olen ol­lut on­ne­kas, et­tä olen voi­nut työs­ken­nel­lä koko ajan näi­nä ko­ro­na-ai­koi­na­kin, mo­net viih­de­a­lal­la työs­ken­te­le­vät tut­tu­ni kun ovat jää­neet ko­ko­naan il­man töi­tä. Teen täl­lä het­kel­lä fir­moil­le asi­a­kas­han­kin­taa eli toi­mis­to­työ­tä Ou­lun kes­kus­tas­sa. Toki teen tu­le­vai­suu­des­sa taas mie­luus­ti juon­to­hom­mi­a­kin.

Töis­sä saan ol­la täy­sin oma it­se­ni, mikä on to­del­la iha­naa!

Va­paal­la nau­tin eni­ten mie­he­ni seu­ras­sa luon­nos­sa seik­kai­le­mi­ses­ta; tyk­kääm­me mo­lem­mat va­el­taa luon­nos­sa, pais­taa mak­ka­rat jos­sain laa­vul­la ja naut­tia kau­niis­ta mai­se­mis­ta. Ke­säl­lä Hai­luo­to on mi­nul­le se pie­ni pala tai­vas­ta!

En­sim­mäi­sek­si aa­mul­la teen it­sel­le­ni jää­kah­vin isoon la­siin (vuo­de­na­jas­ta riip­pu­mat­ta) ja val­mis­tau­tu­es­sa­ni töi­hin kat­son vii­mei­sim­män jak­son sak­sa­lai­ses­ta Lem­men vie­mää -sar­jas­ta.

Ren­tou­dun par­hai­ten, kun lei­von tai teen ruo­kaa; niis­sä hom­mis­sa mie­li le­pää. Vii­mek­si lei­voin muf­fi­nei­ta ja lei­von ai­ka lail­la joka viik­ko, se on 100-pro­sent­ti­ses­ti äi­dil­tä­ni sekä mum­mol­ta­ni pe­rit­ty jut­tu. It­se en lei­von­nai­sia edes syö, kos­ka en tyk­kää ma­ke­as­ta. Lei­von siis lä­heis­te­ni ilok­si.

Jou­lu­na yleen­sä vie­tän ky­seis­tä juh­laa pe­rin­tei­den mu­kaan. Val­mis­tan ruo­at ja tar­joi­lut juh­lan tee­man mu­kai­ses­ti, yri­tän myös saa­da muut tun­nel­maan mu­kaan! Tu­le­van jou­lun vie­tän puo­lik­si äi­ti­ni seu­ras­sa ja puo­lik­si avo­mie­he­ni su­ku­lais­ten kans­sa. Jou­lun­py­hät tu­lee hy­vin ai­na ja­et­tua sil­lä ta­voin.

Ra­kas­tan lä­hei­si­ä­ni; äi­ti­ä­ni, mies­tä­ni ja ys­tä­vi­ä­ni. Hei­dän vuok­seen te­ki­sin mitä ta­han­sa.

En pidä… Näi­tä jut­tu­ja on pal­jon... En pidä len­tä­mi­ses­tä, kor­keis­ta pai­kois­ta, ötö­köis­tä, yk­sin pi­me­äs­sä ole­mi­ses­ta, jan­kut­ta­mi­ses­ta, tyh­mis­tä ih­mi­sis­tä jne.

Luo­tan it­see­ni sekä lä­hei­sii­ni. En pidä elä­mäs­sä­ni ih­mi­siä, jot­ka ei­vät an­sait­se luot­ta­mus­ta­ni.

Us­kon, et­tä rak­kaus ja ih­mi­sen hy­vyys voit­taa ai­na. Sitä voi jou­tua käy­mään läpi vaik­ka mitä hir­veyk­siä, mut­ta hy­vil­le ih­mi­sil­le ta­pah­tuu ai­na myös hy­vää.

Soi­tin äi­dil­le­ni vii­mek­si tä­nään; asum­me mo­lem­mat Ou­lus­sa ja olem­me myös par­hai­ta ys­tä­viä kes­ke­näm­me. Pu­hum­me päi­vit­täin ja ta­paam­me vii­koit­tain.

Muu­ta­mal­la lau­seel­la -pals­tal­la tun­ne­tut ou­lu­lai­set hen­ki­löt jat­ka­vat lau­sei­ta