"Tehtävä näytti täysin mahdottomalta"

Ou­lu

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­la@fo­rum24.fi

Ou­lun po­lii­si­lai­tok­sen po­lii­si­pääl­li­kön Sau­li Ku­han aa­mu­kam­mas­sa pii­kit hu­pe­ne­vat.

Vi­ral­li­ses­ti Kuha siir­tyy eläk­keel­le mar­ras­kuus­sa, mut­ta uni­vor­mun hän lait­taa nau­laan jo ke­sä­kuun 11. päi­vä.

– On­han se iso elä­män­muu­tos. Fii­lik­set ovat kui­ten­kin sel­lai­set, et­tä se työ, mikä mi­nun on pi­tä­nyt teh­dä, on nyt teh­ty. Val­mis­ta ei tule kos­kaan, mut­ta olen mo­nel­ta osin tyy­ty­väi­nen sii­hen, mitä olen saa­nut teh­dä.

Syk­syl­lä tu­lee täy­teen 43 vuot­ta sii­tä kun Kuha kä­ve­li po­lii­si­kou­luun si­sään. Mi­kään it­ses­tään sel­vä asia tai jo pik­ku­poi­ka­na syn­ty­nyt haa­ve po­lii­sik­si ryh­ty­mi­nen ei ol­lut.

– Ei to­del­la­kaan. Olin In­ti­ön ka­sar­mil­la so­ti­las­ko­dis­sa vä­hän en­nen kuin va­rus­mies­pal­ve­lu päät­tyi. Maa­seu­dun Tu­le­vai­suu­des­sa oli il­moi­tus, et­tä po­lii­si­kou­luun voi ha­kea. Sii­nä se aja­tus syn­tyi.

Pää­sy­ko­keis­sa po­lii­si­kou­lun joh­ta­ja il­moit­ti kui­ten­kin yl­lät­tä­en, et­tä kurs­si siir­re­tään­kin al­ka­vak­si seu­raa­val­le syk­syl­le.

– Val­ti­ol­la ei ol­lut ra­haa. Se ei pys­ty­nyt työl­lis­tä­mään kou­lu­tet­ta­vaa po­ruk­kaa, jo­ten kurs­sin aloi­tus­ta siir­ret­tiin. Sii­nä mie­les­sä mi­kään ei ole muut­tu­nut val­ti­on bud­jet­ti­ta­lou­des­sa. Val­ti­on ra­han­käyt­tö on ol­lut niuk­kaa ai­na. Näin kai se var­maan pi­tää ol­la­kin, et­tä jul­ki­sia va­ro­ja käy­te­tään sääs­tä­en.

Es­poos­ta
Ra­nu­al­le

Moni muu asia sen si­jaan on vuo­sien saa­tos­sa muut­tu­nut. Po­lii­sik­si val­mis­tut­tu­aan Kuha työs­ken­te­li en­sin puo­li vuot­ta Es­poos­sa nuo­rem­pa­na kons­taa­pe­li­na ja siir­tyi sit­ten maa­lais­po­lii­sik­si ko­ti­kun­taan­sa Ra­nu­al­le, mis­sä viih­tyi tois­ta­kym­men­tä vuot­ta.

– Olin se­ka­työ­mie­he­nä. Sii­hen kuu­lui kai­ken­lai­sia po­lii­si­teh­tä­viä. Ei­hän sel­lais­ta yk­sin­työs­ken­te­lyä enää ole.

Ny­kyi­sin po­lii­sin käy­tös­sä on kat­ta­vat tie­to­jär­jes­tel­mät. Ny­ky­po­lii­si on Ku­han mu­kaan myös pa­rem­min kou­lu­tet­tu ja va­rus­tet­tu.

Ra­nu­al­la työs­ken­nel­les­sään Ku­hal­le he­rä­si halu kou­lut­tau­tua vaa­ti­vam­piin po­lii­si­teh­tä­viin. Vaih­to­eh­toi­na oli läh­teä suo­rit­ta­maan pääl­lys­tön vir­ka­tut­kin­toa Es­poo­seen tai ju­ris­tin tut­kin­toa La­pin yli­o­pis­toon.

– Kos­ka asuin Ra­nu­al­la, oli ai­ka sel­vää, et­tä läh­den Ro­va­nie­mel­le. Haa­vei­lin sii­hen ai­kaan ni­mis­mie­hen vi­ras­ta, mut­ta ne sit­ten hä­vi­si­vät ko­ko­naan hal­lin­tou­u­dis­tuk­ses­sa.

Ku­han uran var­rel­le on sat­tu­nut lu­kui­sia uu­dis­tuk­sia, mut­ta mis­sään vai­hees­sa hä­nel­le ei ole kui­ten­kaan tul­lut oloa, et­tä ne oli­si­vat vie­neet po­lii­sin toi­min­taa huo­nom­paan suun­taan.

– Em­me tar­vit­se enää niin ras­kai­ta ra­ken­tei­ta. Pe­rus­teh­tä­viä ei kui­ten­kaan voi vä­hen­tää. Asi­a­kas­pal­ve­lu­työ on teh­tä­vä pää­sään­töi­ses­ti kas­vok­kain.

Mie­leen­pai­nu­via
het­kiä

Kuha nos­taa esil­le kak­si il­mi­ö­tä, jot­ka ovat jää­neet hä­nen ural­taan läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen: tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­vyö­ry vuon­na 2015 ja suo­ma­lais­ten vi­ha­pu­he muun mu­as­sa rais­kau­se­päi­ly­jen yh­tey­des­sä.

– Kun tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta al­koi tul­la, teh­tä­vä näyt­ti täy­sin mah­dot­to­mal­ta. On jo ih­mi­soi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen kan­nal­ta tär­ke­ää, et­tä ih­mi­set ovat kir­jois­sa ja kan­sis­sa. Se on jää­nyt mie­leen, ei­kä läh­de siel­tä pois.

Toi­nen mie­leen­pai­nu­va ta­pah­tu­ma sat­tui, kun so­mes­sa al­koi pyö­riä tie­to­ja rais­kau­se­päi­lys­tä, joka koh­dis­tui Kem­pe­leen las­ten- ja nuor­ten si­joi­tu­syk­si­kös­sä ole­vaan hen­ki­löön.

– So­me­ko­hun jäl­keen spon­taa­ni mie­le­no­soi­tus läh­ti liik­keel­le. Uh­maa­maan lap­si­po­ruk­kaa! Kä­sit­tä­mä­tön vi­hail­miö, jota en oli­si us­ko­nut nä­ke­vä­ni.

– Ryh­mät ei­vät tee mi­tään vaan yk­si­löt. Mei­dän pi­tää pu­hua enem­män sii­tä, et­tei vi­ha­pu­he ole mei­dän ar­vo­jem­me mu­kais­ta.

Elä­ke­päi­viin­sä Kuha on va­rau­tu­nut kään­tä­mäl­lä hie­man ai­em­paa isom­man pot­tu­maan. Myös rak­kail­le har­ras­tuk­sil­le, met­säs­tyk­sel­le ja mar­jas­tuk­sel­le, jää nyt enem­män ai­kaa.

– Se on te­ra­peut­tis­ta. Olen maan­vil­je­li­jän poi­ka. On gur­mee­ta, kun saa pe­ru­nat omas­ta maas­ta ja riis­taa met­säs­tä. Se on sel­lais­ta elä­män­laa­tua, jon­ka eteen ha­lu­an teh­dä töi­tä.

Ku­han kaik­ki vii­si las­ta asu­vat Ou­lus­sa, min­kä vuok­si Ku­ha­kaan ei aio elä­köi­dyt­ty­ään vaih­taa mai­se­maa.

– On suu­ri rik­kaus, kun lä­hei­set ovat lä­hel­lä.