Satu Koho | 2017-08-10
Näytä kommentit
  • 16519launonen kansi – Oulun kaupunginteatteri on kotiteatterini, josta olen saanut inspiraation näyttelijän ammattiin. Asetun Ouluun pysyvästi tai ainakin niin, että täällä on tukikohtani, Antti Launonen kertoo vetäessään leukoja kaupunginteatterin takana. (Kuva: Satu Koho)

Antti Launonen, 36, palaa toistamiseen juurilleen Ouluun.
– Ensimmäinen paluu oli 2007–2009, kun sain kiinnityksen kaupunginteatteriin. Tuolloin olin liian nuori asettumaan synnynkaupunkiini. Piti vielä saada nähdä muuta maailmaa, näyttelijä aloittaa.

Oulun jälkeen hän teki pari vuotta kameratöitä Helsingissä, näytteli esimerkiksi Tuukka Aaltosta Salatuissa elämissä ja Jouni Räsästä Robassa.

Sitten kutsui Kuopio. Launonen ajatteli menevänsä Savoon vuodeksi, mutta aika venyikin kuusinkertaiseksi.
Launonen kuuluu yhä Kuopion kaupunginteatterin kalustoon, sillä hän on sieltä virkavapaalla.

– Oulussa olen vierailijana nyt ainakin vuoden. Haluaisin jäädä tänne pysyvästi ja olenkin siirtänyt koko elämäni Ouluun.

Paluun taustalla on myös muuta kuin Launosen teatterikouluaikaisen opettajan, kaupunginteatterin taiteellisen johtajan Kari-Pekka Toivosen kutsu ja muutoksen kaipuu.

– Haluan olla lähellä äitiäni. Hän jäi pari vuotta sitten yksin, kun isäni ja mummoni kuolivat.


Jurnuttajan pojaksi

Launosen tämänkertainen debyytti Oulussa nähdään 18. elokuuta näytelmässä Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja.
Siinä hänellä on Mielensäpahoittajan pojan rooli.

– Pääsen näyttelemään aika helposti samaistuttavaa ja omanikäistäni hahmoa, Launonen analysoi.

Vedetäänpä hihasta Mielensäpahoittajaa. Hän kuvailee poikaansa näin:
– Nykyajan juppi, selevästi akkansa tossun alla!

Vanha jäärä riisuu karvareuhkansa. Sen alta paljastuu tietysti näyttelijä Hannu Pelkonen.
– Antti on mukava ja joviaali nuori näyttelijä. Mies, joka pärjää missä vain ja kenen kanssa tahansa, Pelkonen luonnehtii kollegaansa.

 

Sielunmaisemassa

Mielensäpahoittajaa tehdään pienelle näyttämölle, johon ”Pojalla” on lämmin suhde:
– Siellä pääsin ensimmäisen kerran ammattiteatterin näyttämölle nuorena lukiolaisena ja sieltä sain inspiraation ammattiini, muistelee Launonen.

Pienestä näyttämöstä hän on innostunut myös siksi, että ilmaisu saa olla pienieleistä ja intiimiä, koska yleisö on niin liki näyttelijää.

– Kuopiossa tein paljon rooleja suurelle näyttämölle. Toki sain tehdä siellä monenlaista, kaikenlaisissa tyylilajeissa.
Kuopiolaista Launosesta ei tullut, vaikka hän oli jopa ehdolla ”Vuoden kuopiolaiseksi”.

– Osa sydäntäni sinne jäi. Savossa pidättyväinen oululainen oppi välittömyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Esimerkiksi sen, että tuntemattomillekin voi jutella.

Paluumuuttaja on asettunut asumaan jokivarteen Koskenniskalle.
– Ilmassa on nostalgiaa, kun kuljen lapsuudesta ja nuoruudesta tutuilla paikoilla. Nyt olen tajunnut, mistä olen kotoisin. Oulussa ovat juureni ja sielunmaisemani.

Mitä muuta elämääsi mahtuu kuin teatteria?
– Olen intohimoinen sali- ja voimatreenin harrastaja ja vegaani. Näistä asioista käyn luennoimassa. Myös kirjoittaminen on minun juttuni, Launonen vastaa.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit